Kar-Airin Asemapalvelu (Kar-Air Station Service)
muistelmia: Juhani Markus
Aikaisemmin olen muistelmissani kertonut ammatin vaihdostani laivaradiosähköttäjästä lentovirkailijaksi. Uudessa työpaikassani oli ensiksi tietenkin haastattelu ja kielitesti. Eddie Nyberg katsoi työtodistukseni ja suoritti englannin testin. Espanjan testiä ei silloin tehty. Ehkä Nyberg totesi, että eiköhän tuosta saada liikennevirkailija Laitisen putiikkiin. Kar-Airin Asemapalvelun päällikkönä oli silloin – ja oli lentoyhtiöiden fuusioon saakka – Pentti Laitinen. Aloitin harjoittelijana koeajalla. Lokakuun 30. päivänä 1961 Uuno Karhumäen tiedotteella minut sitten nimitettiin kolmannen luokan liikennevirkailijaksi yhdessä Risto Nykäsen, Leo Paakkunaisen ja Seppo Uutun kanssa. Tällä samalla tiedotteella ylennettiin Kurt Baarman ja Tapio Ilama toisen luokan virkailijoiksi. Aikanaan meidänkin porukka sai ylennykset ja toisen hihanauhan.
Paljon puhutun ”karairhengen” olemassaolon tunsi jo silloin 60-luvun alussa. Vuosien kuluessa se yhteishenki vain voimistui erilaisissa henkilökunnan yhteisissä riennoissa. Mieleeni on jäänyt hiihtoretki Jyväskylän Laajavuoreen, jossa laskettelun jälkeen vietettiin iltaa yhdessä. Joku innostui haastamaan Tuomas Karhumäen kädenvääntöön – vai olisiko Tuomas haastanut? Niin sitä sitten yritettiin voittaa toimitusjohtaja. Muistissani on naama punaisena vääntävä lähettipoika, joka taisi hävitä kisan.
Asiakaspalvelusta mieleen nousee muutamia hupaisia tapauksia, joista kerrottakoon vaikka seuraava: Kotimaan lennoilla alle 2-vuotiaat pääsivät vanhempansa mukana ilmaiseksi, eivätkä tarvinneet omaa lentolippuakaan. Merkitsimme vain isän tai äidin lippuun +INF, joka merkintäkin jäi usein tekemättä, kun asiakkaat tiesivät, että infantit matkustavat ilmaiseksi eivätkä kertoneet matkustajaselvityksessä, että lapsi on mukana. Tämä aiheutti sen, että ”pääluku” koneessa ei stemmannut. Laskettiin lentoliput ja matkustajat uudelleen kunnes puuttuva infantti löytyi. Päätimme ruveta kirjoittamaan ihan oman lipun näille alle 2-vuotiaille. Pariskunnista usein vain toinen kävi tiskillä esittämässä molempien liput, toisen ollessa jossain sivussa vauvankoppineen. Varmistimme vielä asian kysymällä ”epäilyttäviltä” pariskunnilta onko teillä lapsi mukana? Kerran tuli tiskille Brinkin Lissun (Alice Brink) eteen nuoripari, joille Lissu esitti tämän kysymyksen. Nuori mies oli vitsikäs ja vastasi: On muutaman kuukauden jälkeen. Lissu kuuli, että on muutaman kuukauden ikäinen, ja tokaisi tomerasti: Kyllä hänelläkin pitää olla oma lippu, minä kirjoitan. Nuori rouva punastui ja tuleva isä ei ollut uskoa kuulemaansa. Asia selvisi yhteiseen nauruun.
Tampereen toimistomme laulajatähti Marjatta Leppänen oli ollut levyttämässä Helsingissä ja viime minuuteilla kiiruhti lähtöportille. Hän huikkasi minulle: ”Ei minulla ole lippua, mutta pääsenkö Tampereen koneeseen jos laulan sinulle?” - ”Et pääse, odota minuutti, niin kirjoitan sinulle lentolipun!” Hänen vapaalippuosoituksensa sain myöhemmin tilitykseeni liitettäväksi.
Asemapalvelun lopetettua siirryimme Finnairin leipiin, osa samanlaisiin, osa muihin tehtäviin. Itse ”tsekkasin” matkustajia Finnairin lähtöselvitystiskillä ja tein koneitten load sheeteja ja balanssilaskelmia kunnes sain kutsun Kar-Airin Operationiin (KR OPS). Kerron siitä myöhemmin.
