Historia

Historia - Tämä on suora lainaus Wikipediasta- Lähteet lueteltu lopuksi- Ismo Tervonen on kunniajäsenemme- Kiitos hänelle

Taustaa

Karair oli suomalainen lentoyhtiö, joka toimi 1947–1996 ja oli vuodesta 1963 Aeron, nykyisen Finnairin omistuksessa.

Karhumäen veljekset Niilo, Valto ja Uuno rakensivat Jyväskylän maalaiskunnan Keljossa 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he rakensivat Kuorevedelle lentokonetehtaan, joka siirtyi Valtion lentokonetehtaan haltuun vuonna 1940.

1940-luvun loppu ja 1950–1960-luku

Veljekset perustivat vuonna 1947 osakeyhtiön nimeltään Veljekset Karhumäki, joka aloitti vuonna 1950 säännölliset reittilennot Suomessa ja seuraavana vuonna tilauslennot ulkomaille. Uudeksi nimeksi tuli Karhumäki Airways ja muuttui vuonna 1957 Kar-Air. Yhtiöllä oli alkuvaiheessa käytössään neljä Douglas DC-3 konetta (OH-VKA..VKD) ja kaksi Convair CV-440 Metropolitan -konetta (OH-VKM, -VKN), joilla lennettiin reittilentoja Suomessa ja Tukholmaan sekä tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Lisäksi ruotsalaiselle tytäryhtiölle Kar-Air AB:lle hankittiin vuonna 1961 Douglas DC-6B -matkustajakone SE-BDX. Sillä lennettiin tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Vuonna 1961 Kar-Airin osakepääoma oli 325 miljoonaa markkaa, sen pääkonttori sijaitsi Helsingissä ja sillä oli lentotoimistot Helsingin lisäksi Tampereella, Jyväskylässä ja Joensuussa sekä ulkomailla Tukholmassa, Göteborgissa, Luxemburgissa ja Barcelonassa. Vuoden 1961 aikana yhtiö kuljetti 129 474 matkustajaa, siinä työskenteli noin 250 henkilöä ja sen kahdeksassa lentokoneessa oli yhteensä 301 matkustajapaikkaa.[1]

Kar-Airin molemmat Convair-koneet vaurioituivat pahoin lentoturmissa vuonna 1963 ja yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Aero osti tuolloin enemmistön yhtiön osakkeista turvatakseen yhtiön toiminnan jatkumisen. Vaikka Aero omisti 27 % osakkeista, oli sen osuus äänistä 51 %. Muita osakkaita olivat muun muassa Effoa 18 %, Suomen Esso 8,7 %, Keskinäinen vakuutusyhtiö Sampo 7,1 %, Kansallis-Osake-Pankki 5,2 % ja Yhtyneet paperitehtaat 4,7 %.

Omistussuhteiden muututtua yhtiö teki useita yhteistyösopimuksia Finnair Oy:n kanssa, luopui pääosin reittiliikenteestä ja keskittyi tilauslentoihin. Vuosina 1964–1972 yhtiö operoi kahta Finnair Oy:n aluksi omistamaa DC-6B -konetta (OH-KDA ja OH-KDB) sekä omaa OH-KDC:tä (ex. SE-BDX). Koneilla tehtiin muun muassa useita maailmanympärilentoja.

1970–1980-luku

Mäntämoottorikäyttöisten potkurikoneiden aika matkustajaliikenteessä alkoi 1970-luvun alussa olla lopuillaan ja Kar-Air päätyi vuosina 1971–1972 myymään kaksi DC-6B-koneistaan (KDB ja KDC). Kolmas OH-KDA oli vuonna 1968 aiemmin muutettu kääntyväpyrstöiseksi DC-6B-ST (ST=Swing Tail) -rahtilentokoneeksi ja se lensi aina vuoteen 1980] saakka Finnairin Keski-Euroopan rahtivuoroja. DC-6-kaluston tilalle Kar-Air oy osti vuonna 1972 189-paikkaisen Douglas DC-8-51-suihkumatkustajakoneen OH-KDM:n. Tällä niin kutsutulla viirupyrstöllä lennettiin runsaasti myös Finnairin tilauslentoja aina vuoteen 1980 saakka, jolloin tilauslentoja koskenut yhteistyösopimus Finnairin kanssa loppui. Tämän jälkeen yhteistyö Finnairin kanssa supistui ajoittaiseksi ja koneen käyttöaste supistui minimiin. Kiristyvien melumääräysten ja kohoavan polttoaineen hinnan myötä OH-KDM päätyi vuonna 1985 Belgiaan romutettavaksi ja tilalle vuokrattiin Finnairlta DC-8-62 -kone OH-LFZ, joka lensi tilauslentoja aina vuoteen 1987 saakka.

Kar-Air lensi myös malminetsintälentoja aluksi Airspeed Oxfordilla OH-VKR (1951-1952), myöhemmin Lockheed L-18 Lodestar -koneella OH-VKU (1953-1972), Twin Otterilla OH-KOA (1972), DC-3:lla OH-VKB (1973–1979) ja lopuksi De Havilland DHC-6 Twin Otterilla OH-KOG (1980–1996). Yhtiöjärjestyksen muutoksen yhteydessä vuonna 1980 yhtiön nimen osat yhdistettiin muotoon Karair. Se lensi myös kevytreittikokeilun välillä Oulu–Kuusamo vuosina 1972–1973 Yhdysvalloista hankitulla De Havilland DHC-6 Twin Otter OH-KOA:lla ja tämän koneen tuhouduttua maahansyöksyssä Pudasjärvellä vain seitsemän kuukauden käytön jälkeen helmikuussa 1973, DC-3:lla (OH-VKB). Reitti siirtyi lopulta Finnairin hoidettavaksi.

Finnairin hankittua vuonna 1986 kaksi Airbus A300B4-203FF -laajarunkoista suihkumatkustajakonetta (OH-LAA ja OH-LAB) päätettiin niiden operointi antaa Karairille. Karair lensi koneilla joulukuusta 1986 alkaen Etelä-Euroopan tilauslentoja aina vuoteen 1992, jolloin ne siirrettiin takaisin Finnairin laivastoon. Karairille annettiin operoitavaksi kuusi Finnairin omistamaa uutta ATR 72 -potkuriturbiinikonetta (OH-KRA..KRF) Suomen reittiliikenteeseen.

1990-luku

Finnair nosti ostotarjouksellaan omistusosuutensa Karairistä 95 %:iin vuonna 1992 ja lunastustarjouksellaan seuraavana vuonna 96,4 %:iin ja äänistä 97,6 %:iin.

Suomen 1990-luvun alun laman kurittaessa lentoliikennettäkin päätti emoyhtiö Finnair sulauttaa Karairin Finnairiin syyskuussa 1996. ATR:t maalattiin pian Finnairin väreihin. Samalla malminetsintään varustettu Twin Otter OH-KOG siirrettiin Malmilento-yhtiön operoitavaksi. Toteutettu liikkeenluovutus todettiin laittomaksi vuonna 2002 ja Finnair velvoitettiin lunastamaan kaikki jäljellä olevat Karairin osakkeet.

Kalusto

Luettelo yhtiön 1949–1996 käyttämistä lentokoneista Tervosen (2004, 2007) mukaan:[2]

Veljekset Karhumäen/Karhumäki Airwaysin lentokalusto

Tyyppi Tunnus Rakennettu Otettu käyttöön Poistettu käytöstä Lisätietoja Poistettu

Suomen rekisteristä

Karhu -48/38b “Tavi” OH-VKL/OH-KUA 1949 1959 1961 (myytiin) Nykyisin Suomen ilmailumuseossa 1973

VL Viima II/IIB OH-VKS/OH-VIA 1951 1951 1959 Myyty 1964

Lockheed L-18-56 Lodestar OH-VKU 1940 1953 1972 Suomen ilmailumuseossa 1972

Douglas C-53 Skytrooper OH-VKA 1941 1954 1957 Siirretty Kar-Airille 1969

Douglas DC-3A-214 OH-VKB 1945–46 1954 1957 Siirretty Kar-Airille 1971

Douglas DC-3D OH-VKC 1945–46 1954 1957 Siirretty Kar-Airille 1971

Piper PA-18A 150 Super Cub OH-VKV 1960 1960 1975 Hinauskoneena

Lockheed L-18-56 Lodestar 1940 1961 1961 Käytetty varaosiksi

Aero Commander S-2R-T34 Thrush Commander OH-VKY 1973 1973 1974 Myyty Ruotsiin 1978

Cessna A188B Agtruck OH-VKZ 1974 1974 1976 Tuhoutui 1977

Cessna A188B Agtruck OH-VKT/OH-CIX 1975 1975 1976 Myyty Finnaviationille 1985

Cessna T188C AgHusky OH-VKW 1980 1981 1987 Myyty

Piper PA-25-235 Pawnee B OH-PDW 1965 1984 1988 Räyskälä-säätiöllä

Piper PA-25-235 Pawnee B OH-PDZ 1966 1984 2002 (?) 2004 (?)

Cessna A188B Agtruck OH-CIY 1982 1989 1999 2001

Kar-Airin/Karairin lentokalusto

Tyyppi Tunnus Rakennettu Otettu käyttöön Poistettu käytöstä Lisätietoja Poistettu

Suomen rekisteristä

Douglas C-53 Skytrooper OH-VKA 1941 1957 1969 Myyty Norjaan 1969

Douglas DC-3A-214 OH-VKB 1945–46 1957 1979 Suomen ilmailumuseossa 1971

Douglas DC-3D OH-VKC 1945–46 1957 1964 Myyty Ruotsiin 1971

Convair CV-440-98 Metropolitan OH-VKM 1957 1957 1973 Tuhoutui 1995 1973

Convair CV-440-98 Metropolitan OH-VKN/OH-LRH 1958 1958 1978 Myyty Norjaan 1977

Douglas C-47-DL OH-VKD 1942 1960 1964 Myyty Norjaan 1969

Douglas DC-6B OH-KDC/SE-BDX 1953 1961 1971 Myyty Belgiaan 1972

Douglas DC-6B/D6BST OH-KDA 1957 1964 1981 Tuhoutui Alaskassa 1982

Douglas DC-6B OH-KDB 1958 1965 1972 Myyty Belgiaan 1972

De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter OH-KOA 1968 1972 1973 Romutettu 1973

Douglas DC-8-51 OH-KDM 1961 1972 1985 Myyty Belgiaan 1985

De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter Mk. 300 OH-KOG 1979 1979 1996 Finnairille

Douglas DC-8-62 OH-LFZ 1968 1984 1987 Myyty Yhdysvaltoihin 1987

Airbus A300B4 OH-LAA 1984 1986 1994 Finnairin käyttöön 1998

Airbus A300B4 OH-LAB 1984 1987 1994 Finnairin käyttöön 1998

Aérospatiale ATR 72 OH-KRA 1989 1990 1996 Finnairille 2005

Aérospatiale ATR 72 OH-KRB 1989 1990 1996 Finnairille 2005

Aérospatiale ATR 72 OH-KRC 1989 1990 1996 Finnairille 2005

Aérospatiale ATR 72 OH-LTR/OH-KRD 1990 1990 1996 Finnairille, myöh.

Aero Airlinesille 2005

Aérospatiale ATR 72 OH-KRE 1990 1990 1996 Finnairille, myöh.

Aero Airlinesille 2005

Aérospatiale ATR 72 OH-LTE 1987 1990 1990 Myyty Ranskaan 1990

Aérospatiale ATR 72 OH-KRF 1992 1992 1996 Finnairille, myöh.

Aero Airlinesille 2005

Onnettomuudet

13. maaliskuuta 1957 yhtiön Douglas DC-3D (OH-VKC) vaurioitui lievästi, kun Pan Americanin Douglas DC-6B osui koneen sivuperäsimeen. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1964 saakka.[3]

8. helmikuuta 1960 lento KR-100 Helsingistä Joensuuhun: yhtiön Douglas DC-53 Skytrooper (OH-VKA) sakkasi lentoonlähdössä ja vaurioitui lievästi. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1969 saakka.[4]

19. elokuuta 1963 yhtiön Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKM) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Ukkosmyrskyssä suoritetussa laskeutumisessa kone pomppasi kolme kertaa ja lopulta sen nokkateline petti. Kone painui nokalleen, molemmat potkurit osuivat maahan ja kone raahautui kiitotiellä noin 1 300 metriä.

Kone korjattiin seuraavan vuoden tammikuuhun mennessä ja oli yhtiön käytössä vuoteen 1973 saakka.[5]

Karairin Convair Metropolitan OH-VKN epäonnisen laskeutumisen jälkeen.

21. elokuuta 1963 yhtiön toinenkin Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKN) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Kone pomppasi kiitotiellä kolme kertaa, ja viimeisessä maahanosumisessa nokkateline murtui ja myös vasen keskisiipi taipui ja vääntyi. Kone painui nokalleen, potkurit osuivat maahan, ja lopulta kone ajautui kiitotien vasemmalle puolelle nurmikolle.

Molempiin Convair Metropolitan –onnettomuuksiin vaikutti osaltaan se, että lennonjohtajia oli kielletty antamasta lähestyville koneille täydellisiä tietoja kentällä vallinneista sääolosuhteista. Ilmoitus annettiin ainoastaan tuulensuunnasta ja nopeudesta, ei esimerkiksi ukkoskuuroista. OH-VKN:n lentäjä menetti kriittisellä hetkellä näkymän kenttään rankkasateen ja salaman aiheuttaman sokaistumisen vuoksi.

Vakuutusyhtiö päätti lunastaa OH-VKN:n, mutta lopulta se koottiin uudelleen lentokuntoon ja otettiin käyttöön tammikuussa 1967, kun se oli “risteytetty” yhdessä Jugoslaviassa käytössä olleen vastaavan koneen kanssa. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1978 saakka.[6][7]

7. marraskuuta 1969 yhtiön Douglas DC-3A-214 (OH-VKB) Vaurioitui nousussa tapahtuneen sakkauksen vuoksi, kun kone oli ollut lähdössä ILS-mittarilaskeutumisjärjestelmien tarkastuslennolle. Koneeseen jouduttiin vaihtamaan vasen ulkosiipi. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1979 saakka.[8]

5. helmikuuta 1973 yhtiön De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter romuttui pakkolaskussa Inattijärvellä lähellä Pudasjärveä. Molemmat ohjaajat ja yksi matkustaja loukkaantui. Oikeanpuoleisen moottorin hajoamisen todettiin sittemmin johtuneen Norjassa suoritetun moottorihuollon puutteista.[9]

10. elokuuta 1974 yhtiön Piper PA-18A 150 Super Cub vaurioitui Juuan Hirvivaarassa lentoonlähdössä tulleen moottorihäiriön vuoksi. Kone korjattiin ja se oli yhtiön käytössä vuoteen 1978 saakka.[10]

Syyskuussa 1974 yhtiön Aero Commander S-2R-T34 Thrush Commander vaurioitui pahoin Juuan Hirvivaarassa pakkolaskun yhteydessä. Moottorin kiertokanki oli mennyt poikki.[11]

Karairin seinäjokelaiselle Wasawingsille vuokraama Embraer EMB 110 Bandeirante tuhoutui Ilmajoella 14.11.1988 sattuneessa maahansyöksyssä. Koneessa oli kaksi ohjaaja sekä kymmenen matkustajaa. Ohjaajat sekä kaksi matkustajaa saivat surmansa. Wasawingsin jatkuvat ilmailumääräysten rikkomukset johtivat lopulta siihen, ettei yhtiön toimilupaa uusittu.[12][13]

21.8.1996 Tallinnan lentokentällä Estonian Airin kuormaaja sai surmansa, kun lepuutuskierroksilla olleen ATR 72:n (OH-KRC) potkurin lapa osui hänen päähänsä.[14]

Kar-Airin entiset koneet nykyisin

Suomen ilmailumuseossa Vantaan lentokentällä on nykyisin esillä kaksi Kar-Air Oy:n matkustajakonetta, Lockheed L-18 Lodestar OH-VKU "Kultakuokka" ja maailman vanhimpiin kuuluva DC-3 OH-VKB. Entinen Kar-Air Oy:n DC-3 OH-VKA on museoituna Münchenin lentoaseman ilmailuhistoriallisessa näyttelyssä, tosin sveitsiläisen Swissairin väreissä ja rekisteritunnuksin, joissa kone ei koskaan ole kuitenkaan lentänyt. Kar-Airin entinen OH-VKN -tunnuksinen Convair Metropolitan lentää yhä Haitissa rekisteritunnuksella HH-VAH.[15] OH-VKN:n sisarkoneesta on maalattu näköiskappale alkuperäisiin Kar-Airin väreihin Malagan lentokentän 50-vuotisjuhlia varten, sillä OH-VKN oli ensimmäinen kentälle koskaan laskeutunut siviilikone vuonna 1959. Näköiskappale sijaitsee Malagan lentokentällä ja sen omistaa Malagan ilmailumuseo.[16]

Muuta

Carl Barksin Roope Ankka -tarinoiden Takaisin Klondikeen (“Back to the Klondike”, 1953, suom. 1981) ja Kultaa ja kalavelkoja (“North of the Yukon”, W US 59-01, 1965) suomenkielisissä käännöksissä Kar-Airista on tehty nimiväännös “Kaira-Air”.[17]

Lähteet

Muuta

Carl Barksin Roope Ankka -tarinoiden Takaisin Klondikeen (“Back to the Klondike”, 1953, suom. 1981) ja Kultaa ja kalavelkoja (“North of the Yukon”, W US 59-01, 1965) suomenkielisissä käännöksissä Kar-Airista on tehty nimiväännös “Kaira-Air”.[17]

Lähteet

Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki — Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956. Apali, 2002. ISBN 952-5026-25-6.

Tervonen, Ismo: Kar-Air — tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957–1980. Apali, 2004. ISBN 952-5026-40-X.

Tervonen, Ismo: Karair — matkustajalentoliikenteen perinteiden vaalijana 1980–1996. Apali, 2007. ISBN 952-5026-64-1.

Viitteet

 Otavan iso tietosanakirja, osa 4, palsta 463. Helsinki: Otava, 1962.

 Tervonen 2004, s. 210–226, Tervonen 2007, s. 194–202.

 Tervonen 2004, s. 213.

 Tervonen 2004, s. 212.

 Tervonen 2004, s. 94–95, 215.

 Tervonen 2004, s. 94–96, 216.

 Suihkukone olisi vastaavassa tilanteessa syttynyt tuleen. Helsingin Sanomat, 23. elokuuta 1963. Artikkelin verkkoversio.

 Tervonen 2004, s. 214.

 Tervonen 2004, s. 222.

 Tervonen 2004, s. 218.

 Tervonen 2004, s. 224.

 Tervonen 2007, s. 82, 204.

 Kar-Air Finland Aviation Safety Network. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)

 Tervonen 2007, s. 200.

 Kar-Airin entinen Convair Haitissa 26.9.2010. Airliners.net.

 Legendaarinen Kar-Air "palasi" Malagaan 26.5.2014. Helsingin Sanomat (arkisto).

 Carl Barks (suom. Markku Kivekäs): Roope-Setä. Takaisin Klondikeen https://www.akuankka.fi. Elokuu 2022. Helsinki: Aku Ankka. Viitattu 3.8.2022.Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki — Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956. Apali, 2002. ISBN 952-5026-25-6.

Tervonen, Ismo: Kar-Air — tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957–1980. Apali, 2004. ISBN 952-5026-40-X.

Tervonen, Ismo: Karair — matkustajalentoliikenteen perinteiden vaalijana 1980–1996. Apali, 2007. ISBN 952-5026-64-1.

Viitteet

 Otavan iso tietosanakirja, osa 4, palsta 463. Helsinki: Otava, 1962.

 Tervonen 2004, s. 210–226, Tervonen 2007, s. 194–202.

 Tervonen 2004, s. 213.

 Tervonen 2004, s. 212.

 Tervonen 2004, s. 94–95, 215.

 Tervonen 2004, s. 94–96, 216.

 Suihkukone olisi vastaavassa tilanteessa syttynyt tuleen. Helsingin Sanomat, 23. elokuuta 1963. Artikkelin verkkoversio.

 Tervonen 2004, s. 214.

 Tervonen 2004, s. 222.

 Tervonen 2004, s. 218.

 Tervonen 2004, s. 224.

 Tervonen 2007, s. 82, 204.

 Kar-Air Finland Aviation Safety Network. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)

 Tervonen 2007, s. 200.

 Kar-Airin entinen Convair Haitissa 26.9.2010. Airliners.net.

 Legendaarinen Kar-Air "palasi" Malagaan 26.5.2014. Helsingin Sanomat (arkisto).

 Carl Barks (suom. Markku Kivekäs): Roope-Setä. Takaisin Klondikeen https://www.akuankka.fi. Elokuu 2022. Helsinki: Aku Ankka. Viitattu 3.8.2022.


Karhumäen kaksi veljestä Karhu 2 -koneensa kanssa vuonna 1927

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KARRIER

Tervetuloa Mr. Karhumäki