Erik Bruunin 100-vuotisjuhlaan – ilolla ja kunnioituksella

Suomalainen graafikkomestari Erik Bruun syntyi Viipurin maalaiskunnan Säiniöllä. Sodan myötä hänen tiensä vei Helsinkiin, jossa hän opiskeli grafiikkaa ja valmistui graafikoksi vuonna 1950 – aloittaen poikkeuksellisen, vuosikymmeniä rikastuttaneen uran.

Bruunin kädenjälki on tullut tutuksi meille kaikille: postikorteissa, julisteissa, postimerkeissä ja jopa vuoden 1986 markkasetelien taustapuolella. Hänen teoksissaan suomalainen luonto herää eloon herkkyydellä ja voimalla. Ikonisiksi ovat nousseet muun muassa Saimaannorppa-logo sekä Korkeasaaren lumileopardiaihe – kuvia, jotka ovat jääneet pysyvästi osaksi suomalaista visuaalista kulttuuria.

Ansioistaan hänet on palkittu valtion taideteollisuuspalkinnolla, Pro Finlandia -mitalilla sekä professorin arvonimellä – tunnustuksina merkittävästä elämäntyöstä taiteen ja muotoilun parissa.

Satavuotispäivän kunniaksi Suomen Posti juhlistaa Bruunin tuotantoa viiden postimerkin sarjalla – kaunis kunnianosoitus mestarille, jonka työ koskettaa yhä uusia sukupolvia.

Bruunin luovuus on ulottunut myös ilmailun maailmaan: hän on suunnitellut useiden Kar-Air -lentokoneiden värit, ulkoasut. Tästä merkittävästä työstä muistuttaa upea taulu, johon on koottu lentokoneet, joissa on Erik Bruunin design. Kaikkien hänen suunnittelemiensa lentokoneiden värit – kuin värikäs tarina vuosien saavutuksista. Taulun on suunnitellut Pekka Karhumäki, ja se luovutetaan päivänsankarille juhlapäivänä 7.4.2026 ilon ja juhlan merkeissä.

Lämpimimmät onnittelut 100-vuotiaalle – kiitoksin, ihailulla ja ilolla.

Veljekset Karhumäki Oy, Kar Air Kilta, Aurinkolaivue

Toimittanut sihteeri Anna-Stina Lindén

Niilo Karhumäki ja Karhu 1

Keskiviikkona 25.3.2026 Veljekset Karhumäki ja Kar-Air Kilta juhlistivat ainutlaatuista merkkipäivää: tuli kuluneeksi sata vuotta Suomen ensimmäisen onnistuneen ensilentonsa tehneen itse rakennetun lentokoneen, Karhu 1:n, ilmaan noususta. Veljeksistä erityisesti Niilo Karhumäki toimi hankkeen primusmoottorina.

Kuvasta kiitos Finna

Suomen Ilmailumuseon auditoriossa järjestetty tilaisuus kokosi yhteen ilmailun ystäviä kuulemaan kiehtovia esityksiä Karhumäen perheen historiasta sekä Karhu 1 -koneen vaiheista. Tarinat veivät kuulijat aikaan, jolloin rohkeus, kekseliäisyys ja intohimo siivittivät suomalaisen ilmailun ensiaskelia. 

Karhumäen veljekset rakensivat Karhu 1 -koneen vuonna 1925, ja kevättalvella 1926 siihen asennettiin Harley-Davidsonin moottoripyörän moottori – kekseliäs ratkaisu, joka mahdollisti onnistuneen ensilennon jäältä 25.3.1926.

Kuvasta kiitos Ilmailumuseo

Tilaisuudessa nähtiin myös ainutlaatuinen pala historiaa, kun moottoripyöräharrastaja Juhani Huhtanen esitteli hyvin säilyneen Harley-Davidsonin vuodelta 1915. Juuri tämä sama yksilö oli Karhumäen veljesten omistuksessa vuonna 1926, ja sen moottori oli mukana siivittämässä Karhu 1:n historiallista ensilentoa.

Juhla kokosi yhteen muistot, kohtaamiset vuosien varrelta sekä iloiset jälleennäkemiset kahvitilaisuudessa, jota siivitti Finnair Pilots Big Bandin kokoonpano.

Lämmin kiitos kaikille osallistujille – yhdessä loimme hienon, inspiroivan ja arvokkaan iltapäivän suomalaisen ilmailuhistorian kunniaksi! 

Toimittanut sihteeri Anna-Stina Lindén

Twin Otter Suomessa 1979-2009

Kerron aluksi mittauslentohistoriaa, koska tämä artikkeli liittyy mittauslentoihin. KARAIR

tunnettiin liikennelentoyhtiönä koko historiansa ajan. Mutta yhtiöllä oli yksi merkittävä

toimiala, aerogeofysikaalisten lentomittausten suorittaminen. Geologinen tutkimuslaitos

GTL (1983 alkaen Geologian tutkimuskeskus GTK) aloitti yhteistyön Veljekset

Karhumäen kanssa.

1951 GTL asensi mittalaitteensa Airspeed Oxfordiin OH-VKR Kuoreveden Hallissa,

jolloin mittauslennot alkoivat. Tämä lentokone joutui tekemään pakkolaskun pellolle

Oulaisissa tulevan anoppini naapuriin syyskuussa 1952 toisen moottorin sammuttua.

1953-1972 lennettiin Lockheed Lodestarilla OH-VKU koko Suomen kattava ns.

korkealento-ohjelma 150 metrin korkeudella mittauslinjojen välin ollessa 400 m.

1972 yhtiö hankki Twin Otterin OH-KOA, joka aloitti ns. matalalento-ohjelman 30 metrin

korkeudella mittauslinjojen välin ollessa 200 m. Tämä lentokone tuhoutui 1973

helmikuussa reittilennolla Oulun ja Kuusamon välillä toisen moottorin sammuttua ja

yhdellä moottorilla lentäminen jäätävissä olosuhteissa päättyi metsään Pudasjärvellä.

OH-KOA mittauslentoversio Kuva: GTK

Yhtiöllä oli lentokuntoinen DC-3 OH-VKB, johon asennettiin mittalaitteet. DC-3 jatkoi mittauslentoja 

1973-1979. Minä tulin töihin GTL:n palvelukseen 1979 keväällä lentomittausten pariin ollen mukana aina vuoteen 2009, jolloin lennot lopetettiin. Siirrytään artikkelin pääosan esittäjään de Havilland DHC-6 Twin Otter OH-KOG.

OH-KOG Lapin taivaalla Kuva: GTK

Syksyllä 1979 KAR-AIR hankki tämän lentokoneen, johon asennettiin uusi mittalaitteisto

keväällä 1980. Tämä kone jatkoi matalalento-ohjelman lentämistä vuoteen 2007, jolloin

saatiin koko Suomi katettua. Viimeinen mittauslento lennettiin Kuoreveden Hallista, josta

kaikki alkoi vuonna 1951. OH-KOG lensi vuosittain noin 500 tuntia. Ulkomaillakin

lennettiin. 1984 lensimme Norjan Kirkkoniemen kentältä Suomen pohjoisosia, koska sieltä

oli lyhyempi matka mittausalueelle kuin Suomen lähimmältä kentältä. Näin saatiin lennot

tehtyä pienemmällä tuntimäärällä.

Talvella 1985 ja 1986 kone lensi Kansainvälisen Punaisen Ristin avustuslentoja

sisällissodan runtelemassa Angolassa. Sopimus tehtiin sveitsiläisen Zimex Aviationin

kanssa, jolla oli maassa jo neljä Twin Otteria. KAR-AIR vuokrasi koneen miehistöineen

Zimexin käyttöön. Kone maalattiin valkoiseksi ja varustettiin Punaisen Ristin tunnuksin.

Lähtövalmiina Angolaan Kuva: Pertti Halinen

Talvella 1990 kone oli Myanmarissa (Burma) taas Zimex Aviationin palveluksessa

lentämässä matkustaja- ja rahtilentoja.

1992 lennettiin Unkarissa paikalliselle ”GTK:lle” (MAFI).

 Miskolc, Unkari: Lentokentän ruohonleikkaajat.

Talvella 1993-1994 kone lensi postia Oulusta Rovaniemelle.

Keväällä 1995 kone lensi Venäjällä Uralin maisemissa Barentsinmerellä aiheena jään

paksuuden mittaus.

1996 KARAIR fuusioitiin Finnairiin, joka tuli koneen omistajaksi ja lento-operaattoriksi

MALMILENTO. Koneen miehistö pysyi samana ja lentoja jatkettiin normaalisti GTK:n

kanssa.

Tämän jälkeen alkoi tulla mittauslentoja ulkomaille. 1996 Eritrea, Etiopia. 1997 Ghana,

Marokko, Espanja. 2003 Englanti, Tansania. Näinä vuosina lennettiin myös kotimaassa

GTK:n omia lentoja.

Geita, Tansania Kuva: Kai Nyman

2004 Finnair myi koneen ja uusi omistaja oli British Geological Survey BGS, jonka kanssa

GTK aloitti yhteistyön. Lento-operaattoriksi tuli Suomen Ilmailuopisto Porissa, josta tuli

koneen kotitukikohta. Edelleen sama miehistö jatkoi lentojen operointia.

BGS’n kanssa lennettiin Suomen lisäksi ulkomailla. 2004 Skotlanti. 2005 Irlanti, Pohjois-

Irlanti. 2006-2007 Kosovo. 2008 Ranska, Unkari, Englanti, Norja, Ruotsi.

Prestwick, Skotlanti: Twin Otter Jumbo Jetin kainalossa

Yhteistyö BGS:n kanssa kesti viisi vuotta, kunnes BGS ilmoitti 2009 lopettavansa

lentomittaustoiminnan ja myi koneen Kanadaan. Uusi omistaja on Sanders Geophysics.

Yhtiöllä on kymmenen lentokonetta ja kaksi helikopteria.

Tämän jälkeen GTK:n pääjohtaja ilmoitti, että GTK lopettaa lentomittaustoiminnan.

Viimeinen lento-operaattori Suomessa, Suomen Ilmailuopisto

Siihen loppui Twin Otterin tarina Suomessa. OH-KOG lensi tasan 30 vuotta mittauslentoja.

Kone oli muutaman vuoden yhtiön ”lippulaiva” DC-6 OH-KDA rahtikoneen myynnin

jälkeen 1982. KARAIR’lla oli ainoastaan Twin Otter siihen asti, kunnes 1986 tuli kaksi

Airbusia lomalentoja varten.

Todetaan vielä lopuksi, että olihan Suomessa kolmaskin Twin Otter OH-SLK. Sen osti

Malmilla toimiva Suomen Laskuvarjokerho. Koneen hankinnassa oli sormensa pelissä

KARAIR’lla, joka hankki koneen Ruotsista. Tämä tapahtui alkuvuodesta 1988, jolloin oli

koneen luovutustilaisuus. Paikalla oli KARAIR’n toimitusjohtaja Tuomas Karhumäki.

Yhtiöllä oli tämän koneen huoltovastuu. Itsekin olen harrastanut hyppäämistä noin 25

vuotta ja tuosta koneesta tuli hypättyä. OH-SLK myytiin Kanadaan 2008.

Hyppäämisestä puheen ollen OH-KOG:stakin on hypätty. Vuokrasimme koneen Malmille

1982 ja 1983. Tämä oli mahdollista mittauslentosesongin ulkopuolella, kun kone seisoi

joutilaana Puuhallilla.

Kaikki valokuvat ovat kirjoittajan omaisuutta, ellei toisin mainita. Olen käyttänyt apuna

Ismo Tervosen kolmea KARAIR’n historiakirjaa.

Olli Halonen