Malagan Convair hienosti esillä

Hei Kiltalaiset!

KarAir Convairin ohjaamokuva on ilmestynyt Malagan kentän tuloaulaan missä matkatavarahihnat ovat. Toisenkäden tieto mutta luotettava.

Hieno juttu.

Hyvää kesää kaikille!

Juha Hakkarainen

Aurinkolaivue

2024 Vuosikatsaus puheenjohtajan kynästä

Tervehdys kiltalaiset!

Taas on se aika vuodesta, kun  voi vilkaista  hieman taakseen, mitä mennyt vuosi on pitänyt sisällään, näin killan puitteissa.

Yleensähän alkava vuosi on startannut siitä, kun on pidetty vuosikokous maaliskuussa. Tänä vuonna ei ollut näin, vaan heti loppiaisen jälkeen aloitettiin Pekka Karhumäen johdolla suunnittelemaan DC-6B:n maailmanympärimatkan  60-vuotisjuhlaa. Tuo lentohan alkoi kesäkuussa 1964 kestäen 43 vuorokautta ja siinä käytiin 16 maassa ja 23 kaupungissa. Koko matkan ajan oli sama miehistö.  

Alkunsa tuo juhlan suunnittelu sai siitä, että lennon silloinen perämies Matti Lampela oli kuvannut filmin tuosta reissusta. Koska filmi oli jo vanha, niin sitä jouduttiin juhlaan Veijo Pietiläisen toimesta editoimaan.

Pidimme useita kokouksia juhlan tiimoilta. Saimme muun muassa matkan tilaajan eli Kaukomatkatoimisto Olympian edustajan paikalle. Paikalla oli myös vanhoja kuutoskapteeneita, jotka olivat olleet myöhemmillä vastaavanlaisilla lennoilla koneen päällikköinä, siis rutkasti asiantuntemusta. Paikalla oli myös ilmailulehtien toimittajia. Juhlaan saatiin lisäksi korkeatasoista musiikkia, kun Finnair Pilots’  Big Band vastasi musiikista tilaisuuden aikana. Juhlan juontajaksi lupautui Kari Karhumäki.

Kun tuo paketti monien vaiheiden jälkeen oli kasassa ja juhlapaikkana oli Ilmailumuseo Vantaalla, niin kutsut juhlaan saavuttivat hyvän vastaanoton. Paikalla oli runsaat toistasataa ilmailun eri alueilla ja aikakausilla toiminutta kovaa ilmailun ammattilaista. Erityismaininta täytyy antaa Malagan Aurinkolaivueelle, joka myös oli vastannut kutsuun kiitettävällä osallistujamäärällä.

Itse juhlassa oli tuo edellä mainittu filmiesitys ja puheita. Esimerkiksi oli lentokapteeni Antti Hyvärisen esitys DC-6 historiasta ja nykytilanteesta. Hän valotti myös entisen OH-KDB:n tilannetta, joka edelleen lentää Alaskassa. Tämän yksilön Suomeen toimittamista kartoitetaan, kunnes sen lentotunnit ovat lopuillaan. Alkusysäys tälle hankkeelle on lähtenyt tuolta Killan DC-6 juhlasta.

Oman kappaleensa vaatii haitarivalssi ”Tiira” useastakin syystä. Finnair Pilots’ Big Band oli sovittanut sen Big Band -versioksi. Se soitettiin Pekka Karhumäen aikaisemmin olleen merkkipäivän johdosta ja siksi, että hän luovutti Tiira-koneen asiakirjoja suunnittelusta ja rakennusvaiheista juhlassa Ilmailumuseolle. Big Bandin solistina toimi jäsenemme lentokapteeni Tapio Paukku. 

Haitarivalssi ”Tiiran” historiasta sen verran, että sen sävelsi ja sanoitti korpilahtelainen opettaja Martti Korpilahti. Hän oli niin vaikuttunut näkemästään, kun hän oli  ensimmäisen kerran nähnyt Karhumäen veljesten rakentaman Tiira-lentokoneen, niin sen inspiroimana tuo valssi syntyi.

Maaliskuussa sitten pidimme vuosikokouksen Ilmailumuseolla aika hyvällä yleisömenestyksellä. Sääntömääräisten asioiden jälkeen oli lentokapteeni Matti Lampelan elokuvan ”traileri” esitys ja alustavaa keskustelua siitä.

Killan kevätretki suuntautui Ruotsiin ja tarkemmin sanottuna Drottningholmin linnaan. Oppaanamme Tukholmassa meillä oli  ex AY- Hillevi Kindt. Hän osasi hyvin vertailla Suomen ja Ruotsin hyviä puolia ja arkea bussimatkalla Drottningholmiin. Paluussa Drottningholmista ennen laivaan nousua joimme vielä hyvät kahvit läheisellä golfklubilla. Laivalla sitten tietysti söimme runsaan illallisen.

Tämä on ollut killalle juhlavuosi ja KAR-AIR niiden pääosissa. Ensin DC-6B maailmanympärimatkajuhla ja sitten Convair-65 juhlat pidettiin Malagassa. Malagan lentokentän muuttuessa 65 vuotta sitten siviililentokentäksi  Kar-Airin  Convair oli ensimmäinen sinne laskeutunut siviililentokone. Rooli oli tarkoitettu Iberian DC-kolmoselle, mutta jokin oli pielessä ja KR ehti sinne Convairillaan ensin.

Tässäkin juhlassa oli hyvin  arvovaltaisia ilmailijoita runsaat 80 henkilöä. Juhlan järjesti Aurinkolaivue komentaja Pentti Gröhnin johdolla. Kar-Air-killalta oli myös edustava ja runsas joukko itse tilaisuudessa juhlimassa. Ohjelmassa oli myös Karhumäki/Kar-Air osuus, jonka Kari Karhumäki tässäkin juhlassa hoiti ansiokkaasti.

Itse sain olla Aurinkolaivueen torstaipalaverissa mukana marraskuussa ja kiitos siitä kutsusta komentaja Pentti Gröhnille. Palaverissa sivuttiin tuota Convairin saamista sisätiloihin.

Toivottavasti tuo Kar-Airin värejä kantava Convair saa mahdollisimman pian paikan suunnitellussa Museokeskus Malagassa tai edes katoksen suojakseen.

Juhlien jälkeen tulee sitten aina arki. Perinteisen Jouluristeilyn jouduimme perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Toivottavasti ensi vuonna on sitten oikein ryntäys pikkujouluristeilylle Tallinnaan.

Tässä on vielä lopuksi pari positiivista tilastouutista. Kalenterit vuodelle 2025 ovat myyneet hyvin ja kalenterin kuva-aiheina ovat Toivelomat ja Airbus A300 hienoissa Kar-Airin väreissä.

Toiseksi Nettikarrierin sivuilla on käyty lähes 10000 kertaa. Hienoa, että tämä maineikas lentoyhtiö kiinnostaa edelleen ihmisiä.

 Kiitos kaikille mukavasta Kar-Air-killan hengestä ja yhteistyöstä.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Hyvää Uutta Vuotta 2025!

Olli Levola

Kar-Air-killan puheenjohtaja

hallituksen puolesta 

Raportti Malagan museoidusta Convair Metropolitan koneesta 10/2024

VEIKKA MIETTINEN RAPORTTI

PETTERI LEHTINEN

BENALMADENA 31.10. 2024

MUSEO AERONAUTICO DE MALAGA

LA ESCUADRILLA DEL SOL

Sr. PENTTI GRÖHN

ASIA MUSEOIDUN CONVAIR METROPOLITANIN

KUNNOSTUKSESTA

Tarkastelimme museossa sijaitsevan Convair Metropolitan -koneen

(myöhemmin: kone) ulkopuolista kuntoa maanantaina lokakuun 28.

päivänä kello 10 ja 14 välisenä aikana. Edellisenä yönä oli satanut, joten kone oli puhdistunut irtopölystä ja sen siipien sisältä valui vielä jonkin verran niihin päässyttä sadevettä. Tarkastelu tapahtui silmämääräisesti ulkopuolelta, eikä koneen luukkuja avattu. Samassa yhteydessä otimme joitakin kuvia havainnoimaan kuntoa visuaalisesti.

Raportin laadimme oma-aloitteisesti tarkoituksenamme ensinnäkin jäsentää hoitoon osallistuville koneen vaatimia tehtäviä ja toisekseen saadaksemme koneen omistajan näkemyksen, mitä se toivoo Aurinkolaivueen jäsenten tekevän ottaen huomioon sen rajalliset resurssit sekä miesvoiman että osaamisen, taloudellisten resurssien ja käytettävissä olevien työkalujen ym tarpeiston osalta.

Yleisilmeeltään kone on kulunut. Auringon UV-säteet, Saharan hiekka ja sadevesi ovat kuluttaneet pintoja ja polttaneet tiivisteitä. Maalatut osat ovat menettäneet väriään. Näin on käynyt varsinkin niissä kohdissa konetta, joihin auringon säteet osuvat suoraan. Mustaksi maalatut osat eivät ole enää mustia ja punainen väri on tyypilliseen tapaansa menettänyt runsaasti pigmenttiään. Missään osassa konetta maali ei kiillä. Käsityksemme mukaan yleisestikin maalit menettävät suojaavia ominaisuuksiaan ajan kuluessa ja tämä prosessi on nopeampi siellä, mihin UV-säteet pahimmin pääsevät kohdistumaan. Jo aiemmin on koneessa havaittu maalin lohkeamisia. Vauriokohtia on korjausmaalattu peittämällä alta paljastunut ala uudella maalilla. Lopputuloksena ei ole tasainen maalipinta, vaan vanhan maalin reuna näkyy korjausmaalin alta. Kun tällaisia kohtia on riittävästi, muuttuu koko koneen yleisilme huonosti hoidetun näköiseksi.

Siipien alapinnat ovat mitä ilmeisimmin kärsineet jo pidemmän aikaa veden aiheuttamista vaurioista. Pintamateriaalit eivät istu toisiinsa nähden siististi. Levyjen väleissä oli näin sateen jälkeen kosteutta. Harmaa maali on lohjennut ja irronnut pintalevyjen ja huoltoluukkujen reunoista ja maalissa on lohkeamia. Rei´istä on valunut likaista vettä, joka on merkki veden pääsystä siipien sisään. Oikean siiven alapinnassa on maali irronnut pinnasta kuoriutumalla. Kaikki yläpuoliset vaakapinnat ovat ilmansaasteiden mustaamia ja maali on mitä varmimmin menettänyt sen tärkeimmän ominaisuutensa, eli maali ei enää suojaa alla olevaa pintaa ulkopuoliselta ilman saasteilta, ja korroosiolla on pääsy pinnoille ja rakenteisiin. Myös siipien yläpinnat ovat auringon polttamat. Levyissä on merkittäviä syöpymiä ja osa on jopa irti rakenteista. Vaurioita on korjattu väliaikaisratkaisuin, mutta nyt nämäkin ovat auringon polttamina vioittuneet.

Vedellä on pääsy siiven sisään. Sisäpuolisten osien kuntoa ei ole nyt tarkastettu. Oletettavasti molempien siipien yläpuolista päälirakennetta on vaihdettava, että siivistä saadaan vedenpitävät. Siipien alapuolien korjaamiselle mielestämme ei ole perustetta, ellei ensin pysäytetä veden pääsyä siipien sisään.

Edellä kerrottu ongelma koskee myös korkeusperäsintä.

Vastaava tilanne on ohjaamon etulasien kohdalla. Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä, että vedellä on pääsy ohjaamoon lasien ulkoreunojen kautta. Se vaarantaa ohjaamon laitteiden säilymisen. Lisäksi likainen sadevesi on omiaan toimimaan home- ja muiden bakteerien/itiöiden kasvualustana. Tuloksena silloin on likainen ja pistävä homeelta haiseva ilma koneen sisällä.

Laskutelineet on aikaisemmin maalattu siisteiksi mustalla maalilla. Ennen pensselimaalausta ei ilmeisesti poistettu aiempia maaleja. Tuloksena on paksu maalikerrostuma eli niin sanottu läskinen maali. Nyt, kun tämä on harmaantunut, olisi syytä poistaa kaikki aiemmat maalit ja maalata ruiskuttamalla telineet sillä värillä, jolla ne oli maalattu 20.10.1959. Jos vielä nykyisten kerrosten päälle maalataan 1-2 kerrosta maalia lisää, on tulos aivan varmasti hirveä. Jotkin jarruletkut ovat romua, joten ne voisi olla perusteltua vaihtaa uusiin; ainakaan Suomessa vastaavat ei-lentokäyttöön soveltuvat mutta saman näköiset hydrauliletkut eivät ole kalliita.

Potkurien 1950-luvun lopun ulkonäkö ei ole tiedossamme. Tavoite lienee saattaa koneessa olevat potkurit näyttämään sen aikaisilta. Joka tapauksessa ainakin on syytä hioa potkureiden lavoista materiaalia sen verran, että syöpymät saadaan pois, jonka jälkeen tulee niiden lavat kiilloittaa kiiltäviksi. Lapojen juurissa on mustalla maalilla tehtyjä merkintöjä. Niistä emme saaneet selvää. Jotkut vastaavat merkinnät lienee syytä ruiskuttaa potkureihin uudelleen.

Vierailijoiden ensivaikutelmaa luovista yksityiskohdista ensimmäisiä lienevät koneeseen vievät raput. Ne vaativat kylkiinsä uutta maalia ja alumiiniset osat olisi syytä kiilloittaa. Jotkut kromatut ruuvit ovat alkaneet ruostua. Jos ruosteisen veden annetaan valua maalatuille pinnoille, ruoste imeytyy maalissa oleviin huokosiin ja lopputuloksena on niin sanottuja ruostekyyneliä. Siksi olisi perusteltua vaihtaa kaikki vähänkin ruosteiset ruuvit uusiin.

Koneen saattaminen hyvään näyttelykuntoon on suuri tehtävä ja osa toimenpiteistä on sen verran vaativia, ettei niiden teettäminen harrastelijaporukalla liene onnistu. Toisaalta, jos toimenpiteitä ei tehdä ajallaan tai asiallisin työmenetelmin, koneen kunto hiipuu pikkuhiljaa alas. Sellaisen kohteen kunnon nostaminen uudelleen kelvolliseksi on erittäin suuri ja kallis ponnistus. Käsityksemme mukaan se kuitenkin voidaan välttää jatkuvalla huolenpidolla.

Käsityksemme on, että suurimmat uhat koneen säilymiselle ovat auringosta tulevat UV-säteet ja sadevesi. Jos niiden aiheuttamia uhkia ei torjuta, on vastaava tilanne edessä yhä uudelleen ja uudelleen. Emme tiedä, mitä kevyt konesuoja voisi kustantaa, mutta uskoaksemme varmasti vähemmän kuin koneen restauroiminen kaupallisten toimijoiden avulla. Tällä perusteella ehdotamme, että pyritään ensin saamaan kone sääsuojaan, jonka jälkeen muut työt eivät mene ajan saatossa hukkaan. Jos suojan saaminen viivästyy, pidämme samasta syystä perusteltuna keskittyä ensin ylävaakapintojen ja esim ikkunatiivisteiden kunnostamiseen ennen niiden alapuolisten osien kunnostusta.

• Ohjaamon ikkunan tiivistys näyttää pettäneen
• Laskutelineet on maalattu paksulla maalilla
• Käsityksemme mukaan telineet tulee puhdistaa vanhasta maalista ja sitten maalata ruiskuttamalla niihin ajan mukainen väri.
• Siipien yläpinnat ovat syöpyneet. Vesi pääsee syntyneistä aukoista sisään. Aiemmin on vuotokohtia korjattu väliaikaisesti tiivistysmassalla.
• Rungossa on kohdittain maalittomia paikkoja
• Oikean siiven alapuolella on maali kuoriutunut ja kalvo käpertynyt.
• Veden jättämiä jälkiä siiven alapuolella. Liitoskohdassa osat ovat irronneet toisistaan ja niiden väliin on kertynyt likaa, joka kuvan ottamisen hetkellä oli yön sateen jäljiltä märkää.
• Maalit irtoavat alustoistaan
• Potkurien lapojen pinnoilla on pieniä iskemiä ja lavat kaipaavat uudelleen kiilloittamista. Samassa yhteydessä olisi perusteltua saattaa potkurit näyttämään sellaisilta, kuin ne olivat 1950-luvun lopulla
• Rappujen alkava ruostuminen on nyt kohtuullisen helppo pysäyttää. 

Toim. huom.

Tämä kiltalaisten tiedoksi

Aurinkolaivueen komentaja

Pentti Gröhn 

Kuvakollaasi 20.10.2024 juhlista

Kuvakollaasi muutamien kiltalaisten osallistujien kamerasta- kuvista kiitos Olli Halonen 

Vinkki: Kuvanäytön saa laajemmaksi, kun on videota klikannut. Klikkaa kokonäyttö-painiketta oikeassa alakulmassa

Suomalaiset ehtivät ensin, kun Málagan lentokenttä avattiin siviililiikenteelle 65v sitten

20.10.2024 tuli kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Málagan lentokentän siviili-ilmailuaika alkoi. Ensimmäisenä kentälle laskeutui suomalaisten kone, kun olivat hippasen nopeampia kuin espanjalaiset.

Teksti, kuva ja video: Fuengirola.fi

Tästä katsomaan ja kuuntelemaan YouTube julkaisua- olkaa hyvät

Lokakuun 20. päivä 1959 Málagan kentällä oli vastaanottokomitea odottamassa espanjalaiskoneen laskeutumista, mutta suomalaisten kone olikin edellä ja koska kello oli jo yli puolen päivän, päättivät suomalaisten lentäjät laskeutua. Vastaanottajien odottama espanjalaiskone laskeutui kaksi minuuttia myöhemmin.

Tuosta päivästä alkoi meidän suomalaisten invaasio tänne Aurinkorannikolle. Ensimmäisellä lennolla oli mukana noin 40 turistia ja heidät majoitettiin legendaariseen hotelliin El Pilariin Torremolinosissa.

Aurinkolaivue 25 vuotta

Täällä Aurinkorannikolla on jo 25 vuoden ajan toiminut Aurinkolaivue, jonka komentaja Pentti Gröhn kertoi, että laivueessa on edelleen kolme lentäjää, jotka ovat lennättäneet tänne matkaajia Convair-koneilla.

Málagan lentokentän kupeessa oleva ilmailumuseo kuhisi sunnuntai-iltana 20. lokakuuta suomalaista juhlaväkeä, kun Aurinkolaivue ja Málagan ilmailumuseo järjestivät juhlat Suomen ja Málagan ilmailu- ja matkailuhistorian alkamiselle 65 vuotta sitten.

.

Aktiivijäseniä laivueessa on 100 ja Gröhn on ilahtunut siitä, että uusia jäseniä on syksyn mittaan tullut mukaan toimintaan. Aurinkolaivue tekee lisäksi hyväntekeväisyystyötä mm. Unescon kautta ja lisäksi heiltä lähtee avustusta Ukrainaan ja Gazaan sekä tyttökouluun Gambiaan.

Juhlapäivän uutisia

Ilmailumuseon johtaja Joaquin de Carranza Paris kertoi, että Málagan kaupungin kanssa yhteistyössä on aloitettu uusi matkailumuseohanke kaupungin keskustaan, johon hän toivoi apua ja tukea myös suomalaisilta.

Convaireista lentokuvaukseen

Tilaisuudessa oli mukana myös Veljekset Karhumäki Oy:n (Kar-Air) toimitusjohtaja Kari Karhumäki, joka kertoi sukunsa historiasta ilmailun saralla. Hän kertoi, että Málaga valikoitui matkakohteeksi, kun täällä ei vielä ollut kilpailua. Lisäksi heillä oli täällä jo valmiiksi tuttu mies Reijo Hallamaa, joka järjesteli lentoasiat paikallisesti kuntoon.

Kar-Air toimi lentoyhtiönä vuoteen 1996 ja sen jälkeen yritys on keskittynyt mm. lentovalokuvaukseen ja vanhojen ilmakuvien myyntiin.

Kiltalaisia juhlavieraina oli ilahduttavasti.

Aurinkolaivueen Dia de Finlandia 20.10.2023

Taas on suurin osa porukasta palannut aurinkorannikolle ja mikä onkaan parempi kuin aloittaa syksy Dia de Finlandia tilaisuudella. Museolle oli taas kerääntynyt yli 50 suomalaista, enemmistö tietenkin Aurinkolaivueesta.

Aluksi kokoonnuimme auditorioon missä Aurinkolaivueen varakomentaja Pentti Gröhn toivotti osanottajat tervetulleeksi. Taiteilija Sinikka Ahokas-Gröhn luovutti Aurinkolaivueen puolesta kaksi tekemäänsä taideteosta jotka vastaanotti museon johtaja Joaquin de Carranza Paris ja Jordi Palet. Matti Lampela kertoi Aurinkolaivueen syntyhistoriaa ja osallisuudesta museon hallussa olevan Convair Metropolitan koneen maalaamiseksi KarAirin väreihin. Näimme myös KarAirin mainosfilmin aurinkorannikolta 60-luvulta.

Loppuilta kului museon eri osastoihin tutustumalla ja tietenkin Convairin luona.

Museo oli järjestänyt virvokkeita ja pientä purtavaa vanhan lentoaseman palmujen varjoon. Joaquinin vaimo Inma oli taas suunnitellut yksilöllisen viinipullon etiketin tilaisuutta varten.

Suurkiitos hänelle ja Joaquinille tilaisuuden järjestelyistä!

Kiitos Juha Hakkarainen artikkelista ja kuvista

Aika kului lentäen 1. osa

Vuosi 1959 oli minulle vilkas purjelentokesä. Olin myös samalla kesätöissä Lappeenrannan parakkilentoaseman lentosääasemalla.

Purjelentokauteni alkoi toukokuussa lupakirjasuorituslennolla. Heinäkuussa oli hopea-C aikalennon vuoro PIK-5:lla ja elokuussa matkalento Lappeenrannasta Luumäelle ja takaisin, 68 kilometriä, koneena PIK-3b. Syksyyn mennessä purjelentotunteja oli kertynyt jo reilut 32 ja takana oli voitto maaliinlaskukisoissa Immolassa Grunau Babyllä.

Syksyllä siirryin ilmailualan töihin sääteknikoksi Helsinkiin, josta keväällä samoihin töihin kotikentälle.

Noina vuosina vaadittiin vielä purjelentäjän lupakirjan myöntämiseen Helsingissä suoritettava psykofysiologinen lääkärintarkastus. Se tehtiin Keskussotilassairaala I Tilkassa. Nykyään Psykoa ei enää vaadita kuin ammattilentäjiltä.

Salaperäinen ja etukäteen ehkä hieman pelättykin ”psyko”: pituus ja paino, näkö ja kuulo. Näkötarkastus meni mukavasti, C- taulun kirjaimista ei löytynyt niin pientä kirjainta, ettei olisi osannut sanoa mihin suuntaan C on auki.

Sitten olikin jo vaativampia kokeita. Keuhkojen tilavuuskoe, jossa puhallettiin letkun kautta sylinteriin. Tulos oli yli neljä litraa ja tutkijan ilmeistä huomasi hänen yllättyneen myönteisesti. Eteenpäin: stereonäkökoe. Tutkittavaa käskettiin katsomaan eräänlaiseen kiikariin, jonka kentässä näkyi sauva, pallo ja risti: mikä näistä oli kauimpana. Se selvisi.

Ja sitten toinen koe, vaakasuorasta raosta katsottiin laitteeseen, jonka sisällä oli kolme sauvaa pystyssä. Sauvoista yksi liikkui. Säätöpyörästä pyörittämällä se oli saatava syvyyssuunnassa muiden tasalle. Koe toistettiin useita kertoja. Normaalisti tapahtui noin kolmen sentin heitto, minä selvisin keskimäärin yhdellä sentillä.

Verikoe sormenpäästä ja käsivarresta, hemoglobiini. Wassermann. EKG. Hyvin menee. Aamulla meitä oli kuusi testattavaa, nyt enää jäljellä kolme.

Sitten sisukoe. Kaksikymmentä kertaa kyykkyyn ja ylös, sen jälkeen letku suuhun ja käsky: ” Puhalla”. Mittarin paineen oli pysyttävä arvossa 0,5, puuskuttaa ei saanut, minimiaika 20 sekunttia, maksimiaika siihen asti, kunnes taju lähti.

Sydän läpätti, happi tuntui loppuvan, päässä suhisi. Sisua keräten sain osoittimen pysymään vaaditussa arvossa minuutin. Tutkijan ilme oli valoisa.

Lopulta oli vuorossa ennalta ihmeelliseksi kuvattu pyörivä tuoli. Melko tavallisen näköinen istuin, jota tutkija pyöritti ympäri. Pyöritystä jatkui minuutin ajan tuoli suorassa, sitten toisen minuutin kallistettuna. Sitten hän käski: ” Ylös, seiso suorassa hievahtamatta ”. Vaikealta se tuntui.

Hyvä kokelas saavuttaa täydellisen tasapainon viidessä sekunnissa, huonoimmilla menee jopa viisitoista. Selvisin seitsemässä sekunnissa. Kokeita vaan tuntui riittävän. Reaktionopeuskone, punaisia ja vihreitä pisteitä vilisi näkökentässä, nappeja painettiin, jonkinlainen järjestys oli saatava aikaan. Ja jonkinlainen järjestys saatiin. Paljon muuta vielä, mm. alipainekammio.

Tiesin läpäisseeni kokeet, mutta sitä ei ilmoitettu minulle heti. Lähetettiin kotiin odottamaan. En tällöin tiennyt, ensimmäisen psykon jälkeen, että tulisin vielä avaamaan Tilkan oven useita kertoja. Avauksia tulikin sitten vuoteen 1993 mennessä yhteensä 46 kertaa.

Suunnitelmat selkiytyivät. Ensimmäisen Psykon jälkeen alkoi ammatinvalinta olla jo selvä. Kun tiesin, että ilmavoimissa alkaa syksyllä ohjaajakurssi, asetin tähtäimen sinne.

Pertti J Halinen on paiskinut lentohommia vuodesta 1958 yhtä mittaa aina vuoteen 1993 päätoimisesti. 

Lennokeista alku- Sotilaslentäjä- Kartoituslennot- Siviililentäjä- Kansainvälisissä tehtävissä- Andalusian Aurinkolaivue

Toim. huom. Tämä teksti on lainaus kuvineen " Aika kului lentäen..."  kirjasta, jonka Kapteeni Halinen on julkaissut 2006

    

Tervetuloa Mr. Karhumäki

                                                                                  

Malagan Ilmailumuseon rakentama Kar Air nurkkaus on rakennettu Torremolinoksen rantaan, Centro de Interpretación Turística toimistoon. Osoite on C/Cuesta del  Tajo no 11, Torremolinos Espanja.

Veikka Miettisen kanssa sitä aikamme etsittiin koska odotimme ehkä hieman laajempaa museon "etäpäätettä". Museosta tänne oli lainattu Convairin lentoemäntä, julisteita ja muuta KarAir rekvisiittaa sekä valokuvia 50-luvun Torresta.

Malagan kaupunki tuntuu näyttelyä kuitenkin arvostavan koska avajaisiin on tulossa kaupunginjohtaja, kunhan paranee. Alustavasti avajaiset ovat lauantaina 26.11.2022 mutta kellonlyömästä ei ollut vielä varmuutta. Näyttely on kuitenkin, epävirallisesti, nyt jo nähtävillä. Tervetuloa tutustumaan!

Kuvineen toimittanut Juha Hakkarainen

11/2022 

Ennakkoon tiesimme jo, että Museo on avaamassa 

Torremolinosiin" haarakonttorin". 

"Tervetuloa Mr Karhumäki" on motto.

Kar-Air´han Malagan lennot Pohjolasta aloitti.

Paikka on jo auki, mutta sen virallinen avaaminen on jo pari viikkoa myöhästynyt Torren Pormestarin Margareth del Syd´n terveystutkimuksen takia. Tapahtuneen lähiaikoina. Tilaisuuteen tulee kuulemma paljon arvovaltaista edustusta.

Tiedot toimittanut Matti Lampela

11/2022

Aurinkolaivue, Mekakurssi -72 ja Dia de Finlandia

Vasemmalta Juha Hakkarainen, Martti Nikkinen, Tapio Nurminen, Vaito Niinisalo, Rainer Nordlund, Mauritz Munck ja Pekka Frosterus. Kaikki Finnairin Ilmailuopiston mekaanikkokurssi 1972 valmistuneita.

Matti Lampela, itsekin Convairia lentäneenä, kertoi museon Convairin vaiheista ja Aurinkolaivueen panoksesta maalaukseen. A350 moottorin R&R TRENT 100 esitteli Alvaro Rojas Rolls Roycelta.

Kokoonnuimme tällä kertaa Fuengirolaan juhlistamaan 50 vuotista taivaltamme ilmailun parissa ja museon Dia de Finlandiaa.

Toimittanut Juha Hakkarainen

11/2022