Kar-Air killan pitkäaikainen puheenjohtaja Eero Lembit Laks menehtyi nopeasti edenneeseen haimasyöpään 22. joulukuuta 2021. Eero oli syntynyt 13. huhtikuuta 1945 Helsingissä.
Eeron isä oli virolainen, Suomen merivoimissa Jatkosodassa palvellut Lembit Laks. Sodan loputtua Lembit Laks siirrettiin monen muun virolaisen vapaaehtoisen tavoin kiireellisesti Ruotsiin turvaan uhkaavalta pakkopalautukselta Neuvostoliittoon. Eero ja hänen Aili-äitinsä seurasivat sitten Lembitin perässä Göteborgiin.
Eeron ollessa nelivuotias Lembit-isä kuoli mahahaavaleikkauksen jälkeiseen komplikaatioon ja Eero ja äitinsä muuttivat takaisin Helsinkiin.
Eero kirjoitti ylioppilaaksi 1964. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisessä tiedekunnassa, mutta opintojen ohessa aloitetut työt silloisessa Aero O/y:ssä veivät nuoren miehen mukanaan ja opinnot jäivät.
Eero työskenteli aluksi joitakin vuosia lentokenttävirkailijana. Vuodesta 1985 lähtien hän toimi Finnairin aikataulunmukaisen liikenteen liikennesuunnittelupäällikkönä ja vuodesta 2001 edellä mainitun toiminnon apulaisjohtajana. Eeron erinomainen numero- ym. muisti mahdollisti sen, että hän kykeni hallitsemaan muistinvaraisesti Finnairin reittiliikenteen aikatauluja, reittinumeroita ja myös eri reittien keskinäisiä kytkentöjä jatkoyhteyksineen yms.
Eeron roolin tärkeyttä kuvaa hyvin “vitsi” siitä, kuinka jonkun aikatauluneuvottelun jälkeen eräs osallistuja oli pohtinut, mahtaako Finnairilla olla keskeytysvakuutus siltä varalta, että Eero sairastuu...
Eeron yhteydet KarAir oy:öön tiivistyivät, kun yhtiö aloitti kotimaan reittilennot ATR72-koneilla 1989. Neuvottelut esim. koneiden kesällä tapahtuvista isommista huoltoseisokeista sujuivat aina hyvässä hengessä ja osapuolten tarpeet ymmärtäen.
Eero valittiin myös KarAir oy:n hallituksen jäseneksi 1990-luvulla. Tässä asemassa hän toi selvästi esille skeptisen mielipiteensä pääjohtaja Potilan ajaman Finnair-fuusion väitetyistä eduista. Myöhempi historia valitettavasti todisti Eeron ja muutaman muun samoin ajatelleen olleen oikeassa...
Eero eläköityi Finnairista 2007, mutta jatkoi välittömästi aktiivisesti työelämässä aloittamalla Finncomm Airlinesin aikataulurakenteiden kehittämisen. Tuohon tehtävään oli imua sekä Finncommin puolelta että myös hyvin selvää rohkaisua Finnairin taholta, jonka yhteistyökumppanina Finncomm vastasi monen kotimaan reitin operoinnista.
Finncommin omistajien sitten luopuessa ko. toiminnasta ja FlyBen tullessa operoimaan ko. reittejä, Eero oli vielä valmis jatkamaan brittiyhtiönkin palveluksessa. Britit eivät kuitenkaan itseluottamuksensa vallassa hänen palveluksiaan kaivanneet. He kuvittelivat, että Britannian oloissa saatu kokemus olisi sellaisenaan sovellettavissa myös Suomessa. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että markkinat olivat hyvin erilaiset ja FlyBe joutuikin luopumaan Suomen kotimaan reittien operoinnista suht. pian.
Eeron “valinnasta” Kar-Air killan puheenjohtajaksi v. 2006 oli Eeron itsensä kirjoittama vitsikäs muistelu eräässä takavuosien Karrierin numerossa. Hän oli lomalla Kustavin mökillään, kun puhelin soi. Soittaja oli Killan sihteeri Raili Saarinen, joka kertoi, että Tuomas Karhumäki ei terveydellisistä syistä voi enää jatkaa Killan puheenjohtajana ja että Eero on sopiva ja pätevä ottamaan puheenjohtajan vastuun vastaan. Eero oli vastannut, ettei halua. Siihen Raili: Tämä ei ollut pyyntö!
Ei ole tietoa, menikö keskustelu ihan noin napakasti, mutta joka tapauksessa Eeron 15 vuotta kestänyt puheenjohtajakausi oli hyvin antoisa Killalle. Eero oli luonut hyvin laajan verkoston matkailualan toimijoihin sekä kotimaassa että ulkomailla ja siitä oli suuresti hyötyä, kun Killan retkikohteita suunniteltiin.
Eero oli myös valmis ottamaan uusia haasteita. Tästä ominaisuudesta on hyvä esimerkki hedelmällinen ja pitkään kestänyt yhteistyö Aurinkorannikon suomalaisten ilmailuihmisten muodostaman Aurinkolaivue-yhteisön sekä Malagan ilmailumuseon kanssa sikäläisen, Kar-Air oy:n väreihin maalatun Convair 440 –koneen kunnostamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kutsun käytyä Matti Lampelalta, Leif Lundströmiltä ja kumppaneilta Eero lähti Malagaan tutustumaan tilanteeseen ja sikäläisten suunnitelmiin keväällä 2009. Vaikka Kilta ei silloinkaan kylpenyt rahakasoissa, Eero lupasi, että Kilta lähtee hankkeeseen mukaan, koska se on juuri sellaista Kar-Air –historian vaalimista, joihin Killan säännöt velvoittavat.
Meistä, jotka saimme seurata Eeron toimintaa läheltä, vaikutti myös siltä, Eeron arvostus Kar-Airin ja Karairin toimintaa kohti kasvoi vuosi vuodelta. Hän mm kertoi selvästi hyvin vaikuttuneena, kuinka arvostavasti yhtiöiden toimintaan suhtauduttiin kesällä 2021 Hallin kentän 80-vuotisjuhlissa, joissa Eero oli kutsuttuna Killan edustajana.
Edellä jo mainittu Kustavin kesämökki oli Eerolle hyvin rakas ja tärkeä paikka. Eero oli myös innokas kalamies. Hyvin rakas asia hänelle oli myös klassinen musiikki, erityisesti oopperamusiikki. Hän vieraili joka kesä Savonlinnan oopperajuhlilla, majoittuen Lomamokkilan majoitusliikkeessä ja seuraten aina peräkkäisinä iltoina kahta eri esitystä.
Hän kävi myös mm. Viron oopperajuhlissa Saarenmaan Kuressaaressa sekä Bayreuthin Wagner-juhlissa.
Eero oli luonteensa mukaisesti loppuun asti optimistinen. Hänen sairautensa oli todettu lokakuussa, mutta hän osallistui silti Killan pikkujouluristeilylle vielä marraskuun lopussa. Jukka toi hänet autollaan Viking Linen terminaalille Katajanokalle ja kertoi kysyneensä, aikooko Eero-isä kertoa tilanteestaan kiltalaisille. Eero oli todennut, että ei. Hän oli sitä mieltä, että aloitetut hoidot kyllä tehoavat niin, että hänellä on vielä aikaa.
Eeron siunaustilaisuus pidettiin koronarajoitukset huomioiden Hietaniemen uudessa kappelissa 28. tammikuuta 2022. Siunauksen kohteen selkeästi henkilökohtaisesti ja hyvin lämpimästi tuntien toimitti pastori Taneli Hassinen, joka toimi Finnairin talousviestinnän ja sijoittajasuhteiden johtajana jo silloin, kun Eero oli vielä liikennesuunnittelun apulaisjohtajana.
Jukan ja Suvin sekä heidän perheidensä suruun osaa ottaen
Kar-Air killan hallitus
Tätä muistokirjoitusta laadittaessa on tukeuduttu hyvin paljon Eeron tyttären, Suvi Ojanperän, ja Eeron Finnairin aikaisen työtoverin, Leif Lundströmin, Helsingin Sanomissa 8.2. 2022 julkaistuun muistokirjoitukseen, josta lämmin kiitos.
Kuvat Anna-Stina Lindén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti