Malminetsintälentojen ensi askeleet

 

Ote Veljekset Karhumäki Oy:n 1951 vuosikertomuksesta.

"Kansainvälisessä lentotoiminnassa on 10/6–51 alkaen käytetty nimeä Karhumäki Airways.

Syksykesällä ryhdyttiin Valtion geologisen tutkimuslaitoksen lukuun suorittamaan lentoja geologista kartoitusta (malminetsintää) varten. Siihen tarkoitukseen hankittiin englantilainen Airspeed Oxford tyyppinen lentokone, johon asennettiin tarvittavat mittaus- ja rekisteröimislaitteet. Geologinen tutkimuslaitos oli tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin ja lentosuorituksiin. Tämä toiminta tulee ensikesänä jatkumaan lisääntyneenä".

Tätä ennen 1949 Valtinneuvosto oli asettanut kartoituslentokomitean tutkimaan lentokaluston hankkimista kartoitus-, malminetsintä-, kulopartiointi- ja koulutuslentoihin. Idea, että ryhdyttäisiin tutkimaan maastoa ilmasta, oli Geologisen tutkimuslaitoksen. 

Komitea ehdotti hankittavaksi lähinnä kartoitusta varten kuusi lentokonetta, joista kaksi käytettäisiin kuvauskauden ulkopuolella lukuisiin muihin yleishyödyllisiin tehtäviin. Komitea ehdotti, että Puhuri-suunnitelman mukaiset koneet tilattaisiin VMT:ltä (Valtion Metalli Tehtaat, myöhemmin Valmet Oy). Vihuri-jatkokoulutuskoneen suunnittelu vei kuitenkin lentokonetehtaan resurssit.

Tutkimuslaitos ei jäänyt odottamaan Puhuri-hankkeen toteutumista, vaan ryhtyi malminetsintälennoissa yhteistyöhön Veljekset Karhumäki Oy:n kanssa. Toimintaa varten Karhumäen täytyi hankkia uusi puurakenteinen lentokone, koska silloiset tutkimuslaitteet olivat alttiita magneettisille häiriöille. 

Veljekset Karhumäki osti 29.8.1951 Ruotsista Aero Nord Ab:ltä käytetyn Airspeed A.S.10 Oxford II-koneen (OH-VKR). Se oli kaksimoottorinen 6–7-paikkainen matkustaja- ja rahtikone. Silloisen englantilaisen suunnittelun mukaan kaksiomoottorikoneilta ei edellytetty yksimoottoritapauksissa nousukykyä. Riitti, että päästään laskuun. Myyjäyhtiön lentäjä toi koneen Kuoreveden Halliin, jossa koneeseen ryhdyttiin asentamaan ensimmäiset kanadalaisvalmisteiset malminetsintälaitteet. Aluksi ilmaisin (magnetometri) laskettiin lennon aikana vinssillä koneen takaosasta kauas vaijerin päähän. Magnetometri ja granaatinheittimen ammus olivat takapäästään samannäköiset. Jotkut sanoivat (ehkä luulivatkin), että Oxford veti pommia perässään.   

Lentokapteeni Uuno Karhumäki lensi ensimmäiset mittauslennot Helsingin maalaiskunnan Kaivokselassa. Varsinaisia työlentoja alkoi suorittaa Olli Mäkinen. Hän oli 1951 tullut Yhtiön palvelukseen. Ohjaajan lisäksi koneen miehistöön kuului aluksi tähystäjä, valokuvaaja ja mittauslaitteiden hoitaja. Kun Mäkinen siirtyi muihin lentotehtäviin, malminetsintälentoja alkoi lentää yhtiön palveluksessa ollut Lasse Aaltonen. 

Työ tapahtui Geologisen tutkimuslaitoksen johtajan professori Aarne Laitakarin ja malmiosaston johtajan Aarno Kahman johdolla. Aeromagneettiseen kartoituskenttätyöryhmään kuuluivat geofyysikko maisteri Mauno Puranen, assistentti Uljas Hämäläinen ja Kauko Kiminkinen sekä mittausteknikko Tapani Ista.  Edellä mainittujen lentäjien lisäksi lentosuunnistajana toimi Paul (Paavo) Järvimäki. 

Oxford OH-VKR joutui laskeutumaan pellolle 23.9.1952 toisen välittömästi pysähtyneen moottorin ja sen potkurin lapojen katkeamisen vuoksi. Miehistönä olivat ohjaaja Lasse Aaltonen, suunnistaja Paavo Järvimäki ja mittausteknikko Tapani Ista. Pakkolasku pellolle onnistui sikäli hyvin, että henkilövahinkoja ei tullut ja malminetsintälaitteet säilyivät vaurioitta. Kone vaurioitui sen verran pahasti, että peruskorjaukseen ei ryhdytty. 

Veljekset Karhumäki oli jo hankkinut Ruotsista Airtaco AB:ltä toisen 18.7.1953 Suomeen tuodun Oxfordin. Kone rekisteröitiin 28.3.1953 (OH-VKT). Tällä koneella ei ryhdytty lentämään kuitenkaan malmilentoja, vaan siihen tehtävään yhtiölle hankittiin Lockheed L 18 Lodestar kone, joita koneita yhtiössä oli jo ennestään kaksi matkustajaliikenteessä. Sopiva kone löytyi Air Algerin kuuden koneen varastosta. Vapunpäivänä tarkastaja Pentti Levola sai pikamääräyksen vastaanottamaan ja hakemaan Lodestaria. Kiireessä valokuva hänen passiinsa otettiin sanomalehtileikkeestä. Amerikkalainen X-1 rakettikoneen koelentäjä Chalmers A Coodlin lensi yhtiön kolmannen Lockheedin Algeriasta Halliin. Kone merkittiin rekisteriin 20.6.1953 (OU-VKU). 

Tarkoituksena oli ottaa kone malminetsintälentoihin mahdollisimman pian. Kone modifioitiin kokonaan uusilla tähän työhön suunnitelluilla laitteilla. Magnetometri oli nyt noin viiden metrin fanerikuorirakenteisen putken päässä, rungon jatkeena. Lennot käynnistyivät heinäkuussa 1953. Tukikohtina olivat Kuorevesi Oulu ja Kemi. Myöhäisestä lentojen aloittamisesta huolimatta, kokoon saatiin paljon mittauslentoja, yli 288 lentotuntia. Kausi päättyi elokuussa 1953. Kansan suussa kone sai lisänimen Kultakuokka. Tarpeettomaksi jäänyt Oxford OH-VKT myytiin 20.8.1954 Lentokuljetus Oy:lle Jyväskylään. 

Malminetsintälentojen koko menetelmä perustui siihen, että tavalliset rauta- ja kiisumalmimme sisältävät huomattavasti enemmän magneettisia mineraaleja kuin niitä ympäröivät kivilajit. Tästä johtuu, että magneettisen kartoituksen avulla malmikentät voidaan erottaa suurista malmittomista alueista. 

Koneeseen oli asennettu itse rekisteröivä aeromagnetometri ja ilmavalokuvauskamera, joka oli ainutlaatuinen maailmassa. Sen oli suunnitellut ja rakentanut mekaanikko Yrjö Vihervuo yhteistyössä tutkimuslaitoksen kanssa. Kamera kuvasi koneen alla olevaa maastoa yhtenäisenä nauhana, eikä erillisinä kuvina. Karttaan 1:20 000 merkittiin lennettävät linjat aina 400 metrin päähän toisistaan. Linjojen pituudet vaihtelivat 20–100 kilometriin. Näitä linjoja lennettiin 150 metrin korkeudessa edestakaisin, sarka saralta, kunnes koko alue oli haravoitu. 

Kun tähystäjä huomasi maastossa lennettävällä linjalla jonkin selvästi erottuvan maastomerkin, hän merkitsi sen karttaan. Samalla hän painoi kosketinta, jolloin itse rekisteröivän magnetometrin magneettisen rekisterikäyräpaperin laitaan tuli pieni sivumerkki. Samanlainen merkki syntyi myös ilmavalokuvakameran filmille. Näiden merkkien avulla oli myöhemmin helppo paikantaa tarkasti mahdollisesti löydetyt magneettiset häiriöalueet. 

Vasta vuonna 1953 malminetsintälentotoiminnan voidaan katsoa vakiintuneen lentomenetelmien osalta. Ansio kuului myös kesän 1953 miehistölle, Olli Mäkiselle, DI Uljas Hämäläiselle ja tekniikan ylioppilas Paavo Järvimäelle. 

Uutinen: Veljesten Wanhassa konttorissa Hallissa on avattu näyttely malminetsintälennoista pitkän uran tehneen Olli Halosen avustamana ja arvokkaan materiaalin pelastajana ja tallentajana.  

Lopuksi:

L.J. Runeberg kirjoitti 1848 Vänrikki Stoolin tarinoissa: "On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet". Runeberg ei voinut tietää, miten rikas varallisuus on maaperässämme. Nyt rikkaita valtauksia tekevät ulkomaalaiset yritykset. Kittilän Suurikuusikon kultavaltauksen omistavat kanadalaiset. Kittilässä tuotettiin ennätysmäärä 6.473 kg kultaa vuonna 2020. Emoyhtiö teki 400 miljoonan euron tuloksen. Suomi sai uusia työpaikkoja ja yhteisöveroa kaivosyhtiöltä 12 miljoonaa sekä rojaltia 5,5 miljoonaa. Alkuperäinen kaivoksen elinkaari perustui 1.540 metriin ulottuvien malmivarantojen hyödyntämiseen. Tuoreet kairaukset antavat viitteitä malmion jatkuvuudesta aina 2.000 metrin syvyyteen asti.

  

Kaivosyhtiö Imerys kertoo aloittavansa louhia "valkoista kultaa" Keski-Ranskassa - siis litiumintuotannon 700 000 sähköautolle. Tavoitteena on tuottaa vuosittain 34 000 tonnia litiumhydroksidia 2028 alkaen.

Keski-Pohjanmaalta, Kaustisten ja Ullavan alueelta löydettiin jo 1960 luvulla spodumeedia, josta voidaan erottaa akuissa käytettyä litiumia. Nyt siellä Etelä-Afrikkalaisen Sibanye-Stillwater:in omistus nousee kaivosyhtiö Keliberin (Keski-Pohjanmaan litium ja beryllium) 80 % enemmistöomistajaksi. Tunnetut mineraalivarannot ovat viimeisimpien päivitysten mukaan kasvaneet 9:stä–12,3 miljoonaan tonniin. Vuonna 2024 alkava tuotanto voisi olla 5 % maailman tuotannosta ja olisi Euroopan suurin litiumkaivos. Kannattavan investoinnin takaisinmaksuajaksi, on arvioitu kolme ja puolivuotta. Akkujen kysynnän lisääntyminen on nostanut litiumin hintaa kolminkertaiseksi viimeisten kolmen vuoden aikana.

Kaakkois-Suomessa on myös litiumvarantoja. Siellä jotkut yksityiset henkilöt ovat jo ennakkoon ilmoittaneet, etteivät tule hyväksymään kaivosta alueelle. Näin se taitaa olla muuallakin. 

Lähteet, teksti ja kuvat: Olli Halonen, Ismo Tervonen: Veljekset Karhumäki, Suomen Kuvalehti 1953, Wikipedia 2022, Kauppalehti 2022, Veljekset Karhumäki Oy:n arkisto. Tekstissä voi olla virheitä, varsinkin lopuksi-osiossa.  

Toimittanut Pekka Karhumäki

11/2022