VKOY Pihlajaveden lentokonetehdashanke 1938-39 | Haapanen, Olli J.

Karhumäen veljesten Pihlajaveden lentokonetehdashanke

Toteutumattomia unelmia

Karhumäen veljesten lentokonetehdas ja lentokenttä ovat yksi monista Pihlajaveden toteutumattomista suunnitelmista, nykykielellä hankkeista. Paikalliset ihmiset ovat yleensä suhtautuneet asioihin rauhallisesti, mutta hankkeiden kaatajien postiosoitteet ovat yleensä osoittaneet muualle - oli sitten kyse hirvikylästä tai hotellista. Lentokonetehtaan ja lentokentän kaatajat löytynevät sotilasjohdosta. Entäpä sitten, jos lentokonetehdas ja lentokenttä olisivat toteutuneet - sillä olisi ollut monenlaisia vaikutuksia. Olisiko kaikki paremmin? Olisiko Pihlajavesi se nykyinen valosaasteeton syrjäkylä? Hornetit tekisivät silmukoita kuten nytkin, mutta ne olisi osittain koottu Pihlajavedellä.

Pihlajaveden kunnan päättäjät olivat ripeästi muodostaneet hyvin kilpailukykyisen esityksen Karhumäen veljeksille lentokonetehdashankkeen toteuttamiseksi Pihlajaveden Lapinkankaalle pääasiassa Eero ja Toivo Lapin omistamille maille. Asian käsittelyn etenemistä edesauttoi, koska molemmat olivat myös keskeisiä kunnallispäättäjiä. Tuolloin Pihlajaveden kunnallislautakunnassa (kunnanhallituksessa) puheenjohtajana oli V. Mäenpää sekä jäseninä N. Lamminmäki, N. Raiski, E. Tuomi, M. Kauttu, T. Lappi ja A. Kanerva.

Eero Lapin johtamassa kunnanvaltuuston 22.11.1938 § 6 kokouksessa käsiteltiin Veljekset Karhumäen kirjelmää lentokonetehtaan rakentamiseksi Pihlajavedelle. Tuolloin asiaa tutkimaan nimettiin komitea, johon tulivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eero Lappi ja jäseniksi N. Lamminmäki sekä H. Puusaari ja varalle E. Juusela. Tiet olivat Pihlajavedellä heikossa kunnossa, joten E. Lappi ja N. Lamminmäki nimettiin kertomaan asiasta maaherralle. Lentokenttä-hankkeen eteneminen edellytti tieolojen parantamista.

Kunnanvaltuuston kokouksessa käsiteltiin 5.12.1938 kunnallislautakunnan asettaman toimikunnan kokouksen esitys Veljekset Karhumäen Pihlajavedelle suunnitteleman lento-konetehtaan ja lentokentän rakentamiseksi.

Veljekset Karhumäki oli tiedustellut, missä määrin Pihlajaveden kunta olisi halukas korvauksetta luovuttamaan tarpeellisen maa-alueen Lapin kankaalta lähemmin määritellyltä paikalta heidän sinne suunnittelemaansa lentokonetehdasta ja lentokenttää varten sekä erinäisten muiden ehtojen täyttämisestä. Olemme me asiaan perehtyneet ja sitä harkinneet kunnan etua silmällä pitäen, sekä hankkineet asian tässä vaiheessa tarpeelliseksi katsomiamme lisätietoja ja sen perusteella nyt esitämme valtuuston harkittavaksi ja päätettäväksi seuraavaa:

1. Periaatteessa olemme yksimielisiä siitä, että Pihlajaveden kunnalla on täysi syy koettaa saada kysymyksessä oleva teollisuuslaitos Pihlajavedelle ja siten edistää elinkeinoelämän vilkastuttamista ja auttaa eteenpäin kunnan ja samalla kuntalaisten kehitystä, vaurastumista ja hyvinvointia Pihlajaveden historiassa tähän asti ja varmaan tulevaisuudessakin ainoalla kunnalle nyt tarjotulla keinolla, sekä siinä mielessä tehdä uhrauksia, ehkäpä tällä hetkellä raskailta tuntuviakin, kunnes kunnalle jätetään riittävän pätevät takuut siitä, että yritys tulee toimimaan esitetyssä laajuudessa ainakin määrävuodet, esim 10 vuotta, jona aikana kunta ehtisi esitettyjen verotulojen muodossa saamaan riittävän korvauksen yrityksen hyväksi takaamistaan uhrauksista, minkä takuun Velj. Karhumäet ovatkin myöhemmässä kirjelmässä luvanneet.

2. Saamiemme tietojen mukaan olisi kysymykseen tulevan alueen suuruus noin 80 ha, josta Eero Lapin maata peltoa 8 ha ja metsämaata 55 ha ja joutomaata 3 ha eli yhteensä 66 ha, Hietalan peri-kunnan maata 5,85 ha ja Toivo Lapin peltoa 1 ha ja metsämaata noin 6,60 ha eli yhteensä 7.60 ha. Maan omistajien meille suullisesti antamien ilmoitusten mukaan Eero Lapin vaatimus pellosta 80.000:-, metsämaasta 224.000:- ja kartanon pois siirrosta ym haitasta 200.000:- eli yhteensä 804.000:-. Hietalan perikunnan vaatimus maasta oli 25.000, Toivo Lapin vaatimus pellosta 10.000:- ja metsämaasta 24.000 eli yhteensä 34.000:-. Näin ollen ovat vaatimukset yhteensä 563.000:-. Summasta voitaneen vielä tinkiä niin, että päästään 550.000:-.

Toimikunnan jäsenet N. Lamminmäki ja H. Puusaari pidämme maasta saatuja hintoja asian laatuun katsoen kohtuullisina, mutta Eero Lapin vaatimusta kartanon pois siirrosta ym. haitasta liian suurena. Esitämme vaatimukset muutoin hyväksyttäväksi, paitsi Eero Lapin kartanon pois siirrosta alennettavaksi 150.000 markkaan., jolloin korvattavaksi jäisi noin 500.000 markkaa.

3. Veljekset karhumäet ovat kirjelmässään esittämänsä vaatimuksen virran toimittamisesta alueen rajalle myöhemmin suullisissa neuvotteluissa ja myöhemmässä kirjelmässäänkin peruuttaneet, saatuaan tietoonsa Vääriskosken Sähkö Oy tulee jakamaan Mäntän tehtaiden sähköä.

Maanomistajilta piti saada oikeus vetää sähkölinja Vääriskoskelta Lappiin. Toimikunta näki tässä yhteydessä mahdollisuuden sähkön saamiseen suureen osaan Pihlajaveden pitäjää ja esitti harkittavaksi linjan vetämistä Vääriskoskelta joko kunnan tai perustettavan Sähkö Oy:n toimesta siten, että kulkisi Mäkikylän - Makasiinikankaan - Ahtaansalmen - Karhulankylästä Lappiin, jolloin, Mäkikylä, Asemankylä, Kirkonkylä, Karhulankylä tulisivat saamaan sähköä.

4. Tiensiirtojen luvat hankkisi kunta, mutta siirron kustannukset hoitaisi Velj. Karhumäet.

5. Riittävien takeiden turvaaminen sisältyi toimikunnan esitykseen. Laskelma sisälsi 500.000

markan velan korkoihin menisi 6 %:n mukaan 30.000:- ja loppu 90.000:- - 110.000 jäisi velan kuoletukseen. Velka voitaisiin kuolettaa viidessä vuodessa.

6. "Tämän kaiken perusteella ja pitäen suunniteltua yritystä valtion hankkijana siksi varmana, että sen menestyminen on taattu ehkä hyvinkin pitkiksi ajoiksi ja viitaten vieläkin alussa mainitsemaamme Pihlajaveden kunnan ainoaan tilaisuuteen paikkakunnan näin huomattavaan keskittämiseen ja monipuoliseen edistämiseen, esitämme kunnioittaen valtuuston päätettäväksi:"

"Että Pihlajaveden kunta periaatteessa suostuu luovuttamaan Veljekset Karhumäelle korvauksetta Eero ja Toivo Lapin sekä Hietalan perikunnan maata lähemmin määritellyltä paikalta noin 80 ha suuruisen maa-alueen heidän sinne suunnittelemaansa lentokonetehdasta ja lentokenttää varten siinä tapauksessa, että ne sinne rakennetaan ja lähemmin kunnan ja Veljekset Karhumäen kanssa sovittavilla ehdoilla sekä sillä ehdolla, että Veljekset Karhumäet asettavat kunnalle kunnan hyväksymän takuun tehtaan toiminnasta valtuustolle esitetyssä laajuudessa lähemmin sovittavat määrävuodet, että Pihlajaveden kunta periaatteessa suostuu hankkimaan sähkölinjan vetoluvan eri maanomistajien maiden läpi Vääriskoskelta Lappiin siinä tapauksessa, että samalla ratkaistaan yhteistoiminnassa Veljekset Karhumäen kanssa Pihlajaveden kunnan erään muun osan sähköistäminen, ja että kyseisellä tehdasalueella olevan tien siirtoon hankkii kunta luvan, mikäli siinä kunnan apua tarvitaan."

Eero Lappi, jäsen

H. Puusaari, Toimikunnan puheenjohtaja

Niilo Lamminmäki, jäsen

Pihlajaveden kunnan ratkaisu oli hyvin kilpailukelpoinen. Kenttäratkaisusta oli Karhumäen veljekset laatinut ilmavalokuvaan toteuttamiskaavion. Se kertonee hankkeen olleen toinen vaihtoehto kenttähankkeelle ja tehtaalle. Vesitasolla Karhumäen veljekset lensivät ja ilmakuvasivat Tampereen - Jyväskylän Keljonlahden välistä reittiä etsien vesistön läheisyydestä tasaista hiekkakangasta. Kenttähankkeen aihioita lienee ollut 20–30.

Kuorevesi sai lentokentän ja tehtaan

Kuoreveden maasto ja sijainti ratkaisi lentokentän ja lentokonetehtaan sijainnin. Kuoreveden kunta oli valmis järjestelemään maa-alueita. 38 hehtaaria oli valtion maata ja 12 hehtaaria yksityisten maata. Näille maille veljekset Karhumäki edellytti ikiaikaista täyttä omistusoikeutta. Lisäksi kuntaa pyydettiin osoittamaan sähkölinja Mäntästä Hallinkankaalle. Kuoreveden kunnanvaltuusto totesi ehtojen käyvän mutkikkaaksi ja etenevän hitaasti. Toisena vaihtoehtona, joka hyväksyttiin oli, kertakaikkisena korvauksena antaa 600.000 markkaa hankkeen alkuun saattamiseksi.

Puolustusministeriön kesäkuinen 1939 sopimus varmisti hankkeelle tukevan pohjan.

Kyseinen ratkaisu vaikutti valtaisasti Kuoreveden kunnan kehitykseen. Hallista kehittyi kunnan päätaajama. Sota-aikana rakennustyöt ja lentokoneiden rakentaminen sekä korjaus työllisti enimmillään noin 230 henkilöä + komennusmiehet, mutta vielä vuoden 1944 lopulla 182 henkilöä.

Verotulot työntekijöiden palkoista korvasi kunnan rahallisen sijoituksen, vaikka moni työntekijä silloin ja edelleen on vieraspaikkakuntalainen.

Lähdeaineisto: Pihlajaveden kunnanvaltuuston päätökset 22.11 ja 5.12.1938 sekä historiateos:

Ismo Tervonen, Veljekset Karhumäki, Karhumäen veljeksien lentokonetehdas Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956, Apali Oy, 2002

Koonnut: Olli J. Haapanen

Aisapuu 4/23 linkin sisältö maksumuurin takana ( toim. huom. )

Tämän artikkelin toimitti meille Pekka Karhumäki seuraavin saatesanoin: 

Niilo Karhumäki, Karhunahas, K.J. Gummerus Oy:n kirjapainossa, Jyväskylässä 1959: Marsalkka Mannerheim vieraili Karhumäen veljesten lentokonekorjaamolla ja -asemalla keväänä 1938. Seuraavana talvena Ilmavoimien ja puolustusministeriön edustajat insinöörimajurit Koskiala ja Kuusinen saapuivat Ilmavoimien lentokoneella Jyväskylän Keljoon ja asettivat kysymyksen: Onko Veljekset Karhumaki halukas ja valmis laajentamaan toimintaansa noin kymmenkertaiseksi lentokonerakennusalalla sekti muuttamaan tehtaansa sopivaksi katsottavan lentokentän äärelle? Puolustusministeriö puolestaan on valmis sopimuksella varmentamaan tehtaalle riittävästi Ilmavoimien lentokonetyötä.

Muutamien muodollisten ja selventävien puheenvuorojen jälkeen herrat saivat veljesten yksimieleisen vastauksen: Kyllä se tapahtuu.

Sopivan paikan löytämiseksi veljekset saivat tehtäväksi etsiä, ja ehdottaa sopivia kohteita. Jo aikaisemmin olimme todenneet ne haitat mitä lentokentän puuttuminen aiheutti toiminnalle kehitystä ja tulevaisuutta ajatellen. Parin vuoden aikana olimme tutkineet eri paikkakuntia suunnitellen muuttoa lentokentän läheisyyteen. Ehdolla olevista paikoista oli suoritettu ilmavalokuvakartoituksia. ja vaihtoehtoisina arvioitiin mm. Kokkolan, Vaasan, Turun ja Hämeenlinnan tarjoamia edellytyksiä uutena tukikohtana. Näitten seikkojen takia suurisuuntaisen periaatepaatoksen tekeminen ei vaatinut enempää aikaa.

Pekka Karhumäki: Pihlajavesi oli yksi tutkituista alueista, Olli J. Haapanen on koonnut kirjoituksen Karhumäen veljesten Pihlajaveden Ientokonetehdashanke • Se julkaistiin Pihlajaveden kyläjulkaisun Aisapuu joululehdessä 2023. Ohessa on ilmavalokuvakartta, josta selviää tarvittava maa-alue, kiitoradat ja seisonta-alue keltaisella, tehdasrakennukset ja lentolaiturit lentohalleineen 2+2 kpl kaikki punaisella ja maantiet ruskealla.

Oheisen kirjoituksen saa julkaista Kar-Air killan nettisivuilla Olli J. Haapasen ja Aisapuun lehden päätoimittajan Pekka Karhumäelle antamalla luvalla.

Pekka Karhumäki