Excelsior Rangers Finland 22-24.5.2026 Halli

Laskuvarjojääkärikilta järjesti Jämsän Hallissa koulutus-ja harjoitteluleirin 22.5-24.5.2026. Kilta on vieraillut Hallissa parikertaa aikaisemminkin. Killan jäsenyys edellyttää hyväksytysti suoritettua laskuvarjojääkärikoulun kurssia Utissa. 

Killalla on paljon kansainvälistä toimintaa ja yhteistyötä. Esimerkiksi tänä vuonna Hallin kurssille osallistui hyppääjiä Ruotsista, USAsta ja Suomesta. Laskuvarjojääkärikillalla on vuosittain 4-6 leiriä. Pari edellistä leiriä on ollut Saksassa ja nyt Hallin jälkeen seuraavana on Viro. Maasta riippumatta kaikilla jäsenillä pitää olla suoritettuna maansa laskuvarjojääkärikoulutus.

Hyppykoneena on tavallisesti ollut yksimoottorinen ja kaksitasoinen AN-2 kone. Monien tekijöiden summana se ei ollut tällä leirillä käytettävissä. Tämän koneen korvasi helikopteri Ecureil AS350B2. Joidenkin laskuvarjojääkärien mielestä kopteri on jopa parempi kuin kiinteäsiipinen hyppykone. Perusteluna he sanoivat, että esimerkiksi kopterista irtautuminen on kuin vajoaisi pumpuliin, kun taas kiinteäsiipisessä ilmavirta iskee rajusti hypättäessä koneesta ulos.

Kopteriin otettiin aina 4-5 hyppääjää ja osa hyppäsi patjavarjoilla 1000- 1500 metristä ja osa leirin osallistujista noin 400-metristä joukkojenpudotusvarjoilla. Ja sitten kun kopteri oli tyhjä, niin alhaalta haettiin uudet jääkärit ja taivaalle takaisin.

Hienoa oli myös seurata, kuinka he hypyn jälkeen kasasivat varjonsa uutta hyppyä varten. Tarkkaa hommaa, että kaikki narut olivat oikeassa paikassa ja oikeassa järjestyksessä. Työ tehtiin hitaasti ja huolella, hypyn yksi olennaisin osa. Kuten eräs jääkäri sanoikin, että haluan hypätä jatkossakin, niin en tee tästä ”kertakäyttövarjoa”.

Kun tämä leiri oli Hallissa, niin oli luonnollista, että Pekka Karhumäki oli puuhamiehenä ja moniosaajana mukana monissa leirin järjestelyissä. Ja Pekkahan on myös hyppymestari.Kun kelit eivät oikein suosineet tätä leiriä, niin paras hyppypäivä oli lauantai. Ja kun epäiltiin, että sunnuntaina voisi olla liikaa pintatuulia, niin hypyt jää tekemättä. Pekalla oli tähänkin ratkaisu, tervetuloa sitten vierailulle Veljekset Karhumäki museoon. 

Olli Levola

Kuvat Pekka Karhumäki

Karhu 1

Karhu 1

- ote muistelmateoksesta-

Karhu I:n rakentaminen oli vuoden päivät pitänyt keljolaisia jännityksen vallassa. Vaikka veljekset yrittivät pitää puuhansa salassa, tieto yrityksestä levisi kylälle, jopa Jyväskylän kaupunkiin saakka. Asian johdosta vaIettiin monenlaisia kannuja:

- Mieletöntä - hullutusta - kaistapäisyyttä - tappavat itsensä - tekisivät talon töitä, ettei isän tarvitsisi raataa.

Nämä olivat yleisimmät johtopäätökset.

- Saas - nähdä - ei sitä vielä tiedä - sitkeitä ovat yrittämään. Näin suhtautuivat muutamat yritykseen.

Karhu 1 oli jo näyttäytynyt jäällä. Moottori pärisi, kone liikkui, mutta ei noussut ilmaan. Epäilijät saivat vettä myllyynsä, mutta varovaisemmat jaksoivat vielä odottaa, kun yrittäjätkään eivät herpaantuneet. Vihdoin koitti ensimmäinen lentopäivä 25 päivänä maaliskuuta 1926. Jo sitä ennen, edellisen vuoden pääsiäisenä, oli suoritettu lentoyritys, mutta sen tulos rajoittui mitättömään ilmahyppyyn.

Aamulla kone oli hinattu Sysmälän pellolle mäen rinteeseen. Päivä oli aurinkoinen ja keväinen hanki kantoi jalankulkijan.

Oli erinomainen mäenlaskukeli ja siitä päätellen hyvä lentokelikin.

Istun koneen ohjaamossa ja tarkastelen edessä olevaa maastoa. Pellon rinne laskeutuu jyrkästi parinsadan metrin matkalla, minkä jälkeen pellon reunassa on aita. Aidan takana kasvaa matalaa metsää ja pajupensaita. Niiden takana avautuu Keljonlahti. Mäen alla olevat esteet eivät minua huolestuta sanottavasti. Enhän istu kelkassa, joka törmäisi aitaan, vaan allani on lentokone ja tarkoitukseni on lentää esteiden yli.

Harley Davidsonin 8 hevosvoimaa pyörittävät parhaansa mukaan kömpelöä potkuria koneen nokalla. Ilmavirta pieksää kasvojani ja kiskoo jo konetta liikkeelle. Pyrstöön kiinnitetty nuora, jonka toinen pää on sidottu tukevaan aitapylvääseen, estää kuitenkin ennenaikaisen lähdön. Kaasuvivulla etsin moottorille tehokkainta käyntiä ja korvakuulolla arvioin potkurin kierrosnopeutta. Alussa moottori yski ja pärski, mutta tuntuu jo selvittäneen kurkkunsa. Nyökkään sovitun merkin, kannusnuora irtoaa ja kone syöksyy halukkaasti mäen jyrkänteeseen.

Vain parikymmentä metriä sukset viistivät hankea, kun niiden tärinä lakkasi ja kone vaappui pehmeästi ilmassa. Aita ja pensaikko kiitivät allani taaksepäin ja edessäni oli esteistä vapaa Keljonlahti.

Lentokoneeni oli irtaantunut maasta, olin kohonnut ilmaan, minä lensin.

Kokeilin, miten ohjaimet toimivat. Ohjaussauvan liikkeiden mukaan kone kallistui ja oikeni, samoin nokka nousi ja laski.

Jalkavivulla sain nokan kääntymiän tahtoni mukaan vasemmalle tai oikealle. Aivan kuin oikea lentokone. Kone totteliliiankin herkästi ohjaimiaan, ja sen tasapaino ilmassa oli moitteeton.

Hetkessä tuli eteeni Keljonlahden takaranta vuorineen. Korkeus ja rohkeutenikaan eivät riittäneet sen ylittämiseen. Kaarroin vasempaan lahden poukamaa kohden, painoin nokan liukulentoon ja suljin kaasun. Pian sukset koskettivat pehmeästi hangen pintaa, ja jonkin matkaa lumessa kiidettyään kone pysähtyi lähelle rantapenkkaa.

Jäin istumaan koneeseen ja siinä minulle täysin selvisi, että olin suorittanut lennon omatekoisella, itse suunnitellulla lentokoneella.

Tosin lento ei ollut pitkä - vain runsas kilometri matkaa ja parikymmentä metriä korkeutta -, mutta joka tapauksessa olin tehnyt matkana ilmassa. Lentopäiväkirjani osoitti aikaisempien lentokurssilla suorittamieni lentojen lukumääräksi 43 ja lentoajaksi 5 tuntia 45 minuuttia. Lentojeni lukumäärä oli lisääntynyt yhdellä kerralla ja lentoaikani runsaalla minuutilla. Hiukan itserakkaasti ajattelin, että päiväkirjan konetyyppisarakkeeseen tulisi merkintä Karhu 1, eli lyhennettynä K 1.

Koneen ympäräille kerääntyi joukko pikkupoikia sekä muutamia aikuisia ihmisiä. Pian saapuivat myös veljeni ja avustajani, jotka Sysmälän mäeltä olivat lähettäneet minut ilmaan. Heidän poskensa hehkuivat innostuksen punasta ja kaikki olimme tyytyväisiä lentosaavutukseen, joka vapautti meidät hullun kirjoista ja valoi meihin uutta uskoa.

Kevään kuluessa koneella jatkettiin lentokokeita, minkä jälkeen kesän tulo ne keskeytti jäiden sulaessa ja lentokenttämme alkaessa lainehtia. Moottori irrotettiin koneesta ja se palveli kesän aikana moottoripyörässäni, kuten aikaisemminkin.

Paitsi veljiäni rakennustyössä olivat mukana Keljon kansakoulun opettaja Eemil Kankaanpää ja maanviljelijän poika Toivo Hovinen.

Äitini oli ommellut koneen verhoukset ja rakennustyö oli suoritettu pirtissämme.

Karhu I:n rakennuskustannukset tarvikkeiden osalta nousivat vajaaseen tuhanteen markkaan silloista rahaa. Lisäksi kone vaati paljon työtä, jota ei arvioitu rahaksi, eikä siitä pidetty kirjaakaan. Tavoitteena oli kokeilla, nouseeko omatekoinen ilmaan, ja tulos oli myönteinen. Samalla todettiin, että kone totteli normaalisti ohjaimiaan ja sen tasapaino ilmassa oli moitteeton. Nämä havainnot olivat rohkaisevia ryhtyessämme rakentamaan seuraavaa konetta, jolta jo suunnitteluvaiheessa odotimme enemmän.

Niilo Karhumäki: Karhunahas

- ote muistelmateoksesta-

Kiitos, kun monin tavoin juhlistitte 100v juhlaamme

Pekka Karhumäki

Juhlimaan kanssamme ke 28.8.2024

KUTSU JUHLAAN

Tervetuloa juhlimaan kanssamme- hyvä jäsenemme avec

 

KESKIVIIKKONA 28. ELOKUUTA 2024

Ilmailumuseo

Karhumäentie 12, 01530 Vantaa ( Aviapolis )

Aika: klo 13-15h

juontaja Kari Karhumäki

 

KARAIR DC-6B OH- KDA maapallon ympäri 1964 teemalla ”Lentäjän silmin”

·         Finnair Pilots´Big Band

·         Avauspuhe Pekka Karhumäki

·         Kaukomatkatoimisto Olympian tervehdys- Matti ja Heikki Julin

·         Lentokapteeni Matti Lampelan muistot ja filmiesitys

·         Lentokapteeni Antti  Hyvärinen raportti DC-6B OH-KDB tänään

·         Finnair Pilots´Big Band ja kahvitarjoilu

 

Ilmoittautumiset  21.8.2024 mennessä: Kar Air Kilta sihteeri Anna- Stina Lindén sposti: karair.kilta@gmail.com ( toissijaisesti puh. 050 370 46 82 ) Asu vapaa.

 

Veljekset Karhumäki & Kar Air Kilta

Sponsorit:

Kuoreveden Sähkö Oy

 

DC-6B nousussa yötaivaalle. Kone hankittiin vuonna 1964 KAR-AIR:in käyttöön ja samana vuonna sillä lennettiin ensimmäinen suomalainen maailmanympärilento, joka kesti 43 päivää. Kuva Kari Vertanen

AUTOLLA MUSEOLLE

Museolle pääset sujuvasti omalla autolla, kimppakyydillä tai tilausbussilla. Seuraa opasteita valtaväyliltä Helsinki-Vantaan lentokentän suuntaan, kunnes vastaan tulee nähtävyysopaste ”Suomen Ilmailumuseo”. Seuraa näitä opasteita.

Ilmaista parkkitilaa on yleensä hyvin.

JOUKKO- JA KEVYTLIIKENNE

Ajantasaiset aikataulu- ja reittitiedot löydät parhaiten HSL:n Reittioppaasta (osoite Karhumäentie 12 on valmiina).

I ja P-junat Kehärataa asemalle Aviapolis. Valitse Aviabulevardin uloskäynti, matkaa museolle vain noin 400 metriä!

Runkolinja 600 Helsingin Rautatientorilta (n. 60 min, Teknikontien pysäkki, n 400 m)

Suora bussi 561, 562 Helsingin Itäkeskuksesta (400 – 900 m kävelyä)

VKOY Pihlajaveden lentokonetehdashanke 1938-39 | Haapanen, Olli J.

Karhumäen veljesten Pihlajaveden lentokonetehdashanke

Toteutumattomia unelmia

Karhumäen veljesten lentokonetehdas ja lentokenttä ovat yksi monista Pihlajaveden toteutumattomista suunnitelmista, nykykielellä hankkeista. Paikalliset ihmiset ovat yleensä suhtautuneet asioihin rauhallisesti, mutta hankkeiden kaatajien postiosoitteet ovat yleensä osoittaneet muualle - oli sitten kyse hirvikylästä tai hotellista. Lentokonetehtaan ja lentokentän kaatajat löytynevät sotilasjohdosta. Entäpä sitten, jos lentokonetehdas ja lentokenttä olisivat toteutuneet - sillä olisi ollut monenlaisia vaikutuksia. Olisiko kaikki paremmin? Olisiko Pihlajavesi se nykyinen valosaasteeton syrjäkylä? Hornetit tekisivät silmukoita kuten nytkin, mutta ne olisi osittain koottu Pihlajavedellä.

Pihlajaveden kunnan päättäjät olivat ripeästi muodostaneet hyvin kilpailukykyisen esityksen Karhumäen veljeksille lentokonetehdashankkeen toteuttamiseksi Pihlajaveden Lapinkankaalle pääasiassa Eero ja Toivo Lapin omistamille maille. Asian käsittelyn etenemistä edesauttoi, koska molemmat olivat myös keskeisiä kunnallispäättäjiä. Tuolloin Pihlajaveden kunnallislautakunnassa (kunnanhallituksessa) puheenjohtajana oli V. Mäenpää sekä jäseninä N. Lamminmäki, N. Raiski, E. Tuomi, M. Kauttu, T. Lappi ja A. Kanerva.

Eero Lapin johtamassa kunnanvaltuuston 22.11.1938 § 6 kokouksessa käsiteltiin Veljekset Karhumäen kirjelmää lentokonetehtaan rakentamiseksi Pihlajavedelle. Tuolloin asiaa tutkimaan nimettiin komitea, johon tulivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eero Lappi ja jäseniksi N. Lamminmäki sekä H. Puusaari ja varalle E. Juusela. Tiet olivat Pihlajavedellä heikossa kunnossa, joten E. Lappi ja N. Lamminmäki nimettiin kertomaan asiasta maaherralle. Lentokenttä-hankkeen eteneminen edellytti tieolojen parantamista.

Kunnanvaltuuston kokouksessa käsiteltiin 5.12.1938 kunnallislautakunnan asettaman toimikunnan kokouksen esitys Veljekset Karhumäen Pihlajavedelle suunnitteleman lento-konetehtaan ja lentokentän rakentamiseksi.

Veljekset Karhumäki oli tiedustellut, missä määrin Pihlajaveden kunta olisi halukas korvauksetta luovuttamaan tarpeellisen maa-alueen Lapin kankaalta lähemmin määritellyltä paikalta heidän sinne suunnittelemaansa lentokonetehdasta ja lentokenttää varten sekä erinäisten muiden ehtojen täyttämisestä. Olemme me asiaan perehtyneet ja sitä harkinneet kunnan etua silmällä pitäen, sekä hankkineet asian tässä vaiheessa tarpeelliseksi katsomiamme lisätietoja ja sen perusteella nyt esitämme valtuuston harkittavaksi ja päätettäväksi seuraavaa:

1. Periaatteessa olemme yksimielisiä siitä, että Pihlajaveden kunnalla on täysi syy koettaa saada kysymyksessä oleva teollisuuslaitos Pihlajavedelle ja siten edistää elinkeinoelämän vilkastuttamista ja auttaa eteenpäin kunnan ja samalla kuntalaisten kehitystä, vaurastumista ja hyvinvointia Pihlajaveden historiassa tähän asti ja varmaan tulevaisuudessakin ainoalla kunnalle nyt tarjotulla keinolla, sekä siinä mielessä tehdä uhrauksia, ehkäpä tällä hetkellä raskailta tuntuviakin, kunnes kunnalle jätetään riittävän pätevät takuut siitä, että yritys tulee toimimaan esitetyssä laajuudessa ainakin määrävuodet, esim 10 vuotta, jona aikana kunta ehtisi esitettyjen verotulojen muodossa saamaan riittävän korvauksen yrityksen hyväksi takaamistaan uhrauksista, minkä takuun Velj. Karhumäet ovatkin myöhemmässä kirjelmässä luvanneet.

2. Saamiemme tietojen mukaan olisi kysymykseen tulevan alueen suuruus noin 80 ha, josta Eero Lapin maata peltoa 8 ha ja metsämaata 55 ha ja joutomaata 3 ha eli yhteensä 66 ha, Hietalan peri-kunnan maata 5,85 ha ja Toivo Lapin peltoa 1 ha ja metsämaata noin 6,60 ha eli yhteensä 7.60 ha. Maan omistajien meille suullisesti antamien ilmoitusten mukaan Eero Lapin vaatimus pellosta 80.000:-, metsämaasta 224.000:- ja kartanon pois siirrosta ym haitasta 200.000:- eli yhteensä 804.000:-. Hietalan perikunnan vaatimus maasta oli 25.000, Toivo Lapin vaatimus pellosta 10.000:- ja metsämaasta 24.000 eli yhteensä 34.000:-. Näin ollen ovat vaatimukset yhteensä 563.000:-. Summasta voitaneen vielä tinkiä niin, että päästään 550.000:-.

Toimikunnan jäsenet N. Lamminmäki ja H. Puusaari pidämme maasta saatuja hintoja asian laatuun katsoen kohtuullisina, mutta Eero Lapin vaatimusta kartanon pois siirrosta ym. haitasta liian suurena. Esitämme vaatimukset muutoin hyväksyttäväksi, paitsi Eero Lapin kartanon pois siirrosta alennettavaksi 150.000 markkaan., jolloin korvattavaksi jäisi noin 500.000 markkaa.

3. Veljekset karhumäet ovat kirjelmässään esittämänsä vaatimuksen virran toimittamisesta alueen rajalle myöhemmin suullisissa neuvotteluissa ja myöhemmässä kirjelmässäänkin peruuttaneet, saatuaan tietoonsa Vääriskosken Sähkö Oy tulee jakamaan Mäntän tehtaiden sähköä.

Maanomistajilta piti saada oikeus vetää sähkölinja Vääriskoskelta Lappiin. Toimikunta näki tässä yhteydessä mahdollisuuden sähkön saamiseen suureen osaan Pihlajaveden pitäjää ja esitti harkittavaksi linjan vetämistä Vääriskoskelta joko kunnan tai perustettavan Sähkö Oy:n toimesta siten, että kulkisi Mäkikylän - Makasiinikankaan - Ahtaansalmen - Karhulankylästä Lappiin, jolloin, Mäkikylä, Asemankylä, Kirkonkylä, Karhulankylä tulisivat saamaan sähköä.

4. Tiensiirtojen luvat hankkisi kunta, mutta siirron kustannukset hoitaisi Velj. Karhumäet.

5. Riittävien takeiden turvaaminen sisältyi toimikunnan esitykseen. Laskelma sisälsi 500.000

markan velan korkoihin menisi 6 %:n mukaan 30.000:- ja loppu 90.000:- - 110.000 jäisi velan kuoletukseen. Velka voitaisiin kuolettaa viidessä vuodessa.

6. "Tämän kaiken perusteella ja pitäen suunniteltua yritystä valtion hankkijana siksi varmana, että sen menestyminen on taattu ehkä hyvinkin pitkiksi ajoiksi ja viitaten vieläkin alussa mainitsemaamme Pihlajaveden kunnan ainoaan tilaisuuteen paikkakunnan näin huomattavaan keskittämiseen ja monipuoliseen edistämiseen, esitämme kunnioittaen valtuuston päätettäväksi:"

"Että Pihlajaveden kunta periaatteessa suostuu luovuttamaan Veljekset Karhumäelle korvauksetta Eero ja Toivo Lapin sekä Hietalan perikunnan maata lähemmin määritellyltä paikalta noin 80 ha suuruisen maa-alueen heidän sinne suunnittelemaansa lentokonetehdasta ja lentokenttää varten siinä tapauksessa, että ne sinne rakennetaan ja lähemmin kunnan ja Veljekset Karhumäen kanssa sovittavilla ehdoilla sekä sillä ehdolla, että Veljekset Karhumäet asettavat kunnalle kunnan hyväksymän takuun tehtaan toiminnasta valtuustolle esitetyssä laajuudessa lähemmin sovittavat määrävuodet, että Pihlajaveden kunta periaatteessa suostuu hankkimaan sähkölinjan vetoluvan eri maanomistajien maiden läpi Vääriskoskelta Lappiin siinä tapauksessa, että samalla ratkaistaan yhteistoiminnassa Veljekset Karhumäen kanssa Pihlajaveden kunnan erään muun osan sähköistäminen, ja että kyseisellä tehdasalueella olevan tien siirtoon hankkii kunta luvan, mikäli siinä kunnan apua tarvitaan."

Eero Lappi, jäsen

H. Puusaari, Toimikunnan puheenjohtaja

Niilo Lamminmäki, jäsen

Pihlajaveden kunnan ratkaisu oli hyvin kilpailukelpoinen. Kenttäratkaisusta oli Karhumäen veljekset laatinut ilmavalokuvaan toteuttamiskaavion. Se kertonee hankkeen olleen toinen vaihtoehto kenttähankkeelle ja tehtaalle. Vesitasolla Karhumäen veljekset lensivät ja ilmakuvasivat Tampereen - Jyväskylän Keljonlahden välistä reittiä etsien vesistön läheisyydestä tasaista hiekkakangasta. Kenttähankkeen aihioita lienee ollut 20–30.

Kuorevesi sai lentokentän ja tehtaan

Kuoreveden maasto ja sijainti ratkaisi lentokentän ja lentokonetehtaan sijainnin. Kuoreveden kunta oli valmis järjestelemään maa-alueita. 38 hehtaaria oli valtion maata ja 12 hehtaaria yksityisten maata. Näille maille veljekset Karhumäki edellytti ikiaikaista täyttä omistusoikeutta. Lisäksi kuntaa pyydettiin osoittamaan sähkölinja Mäntästä Hallinkankaalle. Kuoreveden kunnanvaltuusto totesi ehtojen käyvän mutkikkaaksi ja etenevän hitaasti. Toisena vaihtoehtona, joka hyväksyttiin oli, kertakaikkisena korvauksena antaa 600.000 markkaa hankkeen alkuun saattamiseksi.

Puolustusministeriön kesäkuinen 1939 sopimus varmisti hankkeelle tukevan pohjan.

Kyseinen ratkaisu vaikutti valtaisasti Kuoreveden kunnan kehitykseen. Hallista kehittyi kunnan päätaajama. Sota-aikana rakennustyöt ja lentokoneiden rakentaminen sekä korjaus työllisti enimmillään noin 230 henkilöä + komennusmiehet, mutta vielä vuoden 1944 lopulla 182 henkilöä.

Verotulot työntekijöiden palkoista korvasi kunnan rahallisen sijoituksen, vaikka moni työntekijä silloin ja edelleen on vieraspaikkakuntalainen.

Lähdeaineisto: Pihlajaveden kunnanvaltuuston päätökset 22.11 ja 5.12.1938 sekä historiateos:

Ismo Tervonen, Veljekset Karhumäki, Karhumäen veljeksien lentokonetehdas Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956, Apali Oy, 2002

Koonnut: Olli J. Haapanen

Aisapuu 4/23 linkin sisältö maksumuurin takana ( toim. huom. )

Tämän artikkelin toimitti meille Pekka Karhumäki seuraavin saatesanoin: 

Niilo Karhumäki, Karhunahas, K.J. Gummerus Oy:n kirjapainossa, Jyväskylässä 1959: Marsalkka Mannerheim vieraili Karhumäen veljesten lentokonekorjaamolla ja -asemalla keväänä 1938. Seuraavana talvena Ilmavoimien ja puolustusministeriön edustajat insinöörimajurit Koskiala ja Kuusinen saapuivat Ilmavoimien lentokoneella Jyväskylän Keljoon ja asettivat kysymyksen: Onko Veljekset Karhumaki halukas ja valmis laajentamaan toimintaansa noin kymmenkertaiseksi lentokonerakennusalalla sekti muuttamaan tehtaansa sopivaksi katsottavan lentokentän äärelle? Puolustusministeriö puolestaan on valmis sopimuksella varmentamaan tehtaalle riittävästi Ilmavoimien lentokonetyötä.

Muutamien muodollisten ja selventävien puheenvuorojen jälkeen herrat saivat veljesten yksimieleisen vastauksen: Kyllä se tapahtuu.

Sopivan paikan löytämiseksi veljekset saivat tehtäväksi etsiä, ja ehdottaa sopivia kohteita. Jo aikaisemmin olimme todenneet ne haitat mitä lentokentän puuttuminen aiheutti toiminnalle kehitystä ja tulevaisuutta ajatellen. Parin vuoden aikana olimme tutkineet eri paikkakuntia suunnitellen muuttoa lentokentän läheisyyteen. Ehdolla olevista paikoista oli suoritettu ilmavalokuvakartoituksia. ja vaihtoehtoisina arvioitiin mm. Kokkolan, Vaasan, Turun ja Hämeenlinnan tarjoamia edellytyksiä uutena tukikohtana. Näitten seikkojen takia suurisuuntaisen periaatepaatoksen tekeminen ei vaatinut enempää aikaa.

Pekka Karhumäki: Pihlajavesi oli yksi tutkituista alueista, Olli J. Haapanen on koonnut kirjoituksen Karhumäen veljesten Pihlajaveden Ientokonetehdashanke • Se julkaistiin Pihlajaveden kyläjulkaisun Aisapuu joululehdessä 2023. Ohessa on ilmavalokuvakartta, josta selviää tarvittava maa-alue, kiitoradat ja seisonta-alue keltaisella, tehdasrakennukset ja lentolaiturit lentohalleineen 2+2 kpl kaikki punaisella ja maantiet ruskealla.

Oheisen kirjoituksen saa julkaista Kar-Air killan nettisivuilla Olli J. Haapasen ja Aisapuun lehden päätoimittajan Pekka Karhumäelle antamalla luvalla.

Pekka Karhumäki