Kar-Air Operations (KR Ops) myöhemmin oli viralliselta nimeltään Tilauslentojen
Järjestelytoimisto
muistelmia: Juhani
Markus
Finnairin Asemapalvelusta siirryin ”mäelle” puuparakkiin Kar-Airin Tilauslento-osastolle. Vuosi taisi olla 1965 tai 1966.Toimisto sijaitsi pitkän yksikerroksisen puurakennuksen etupäässä lennonjohtotornista katsottuna vasemmalla. Rakennuksen päädyssä oli meidän tilat, niiden takana oli Finnairin emäntien toimistot, pukuhuoneet ym. Saman mäen toisessa syrjässä sijainneessa parakissa toimi Finnairin lento-osasto. Mäen takasivulla oli matala asuinrakennus, jossa asui muun muassa lennonjohtaja Nikke Törhönen vaimonsa Liissen kanssa. Liisse teki pitkän työuran Finnairissa.
Kar-Airin Lento-osasto isännöi siis parakin päätyä rakennuksen puoleen väliin saakka. Sisäänkäyntejä oli kaksi. Toimitiloista ensimmäisenä oli lentäjien ”Briefing” eli Viktor Pyötsiän toimisto, jossa oli suuri ilmoitustaulu. Lennolle lähtevä miehistö ilmoittautui ”Vikille” ja sai tarvittavat ohjeet. Viki ylläpiti Jeppesenin käsikirjoja ja kartastoja. Hänen apunaan oli Tiittasen Pirjo ja myöhemmin Partasen Eija. Viereisessä huoneessa oli suuri pöytä, jolle lentäjät levittivät karttansa ja manuaalinsa ja laativat lentosuunnitelmansa, jonka sitten veivät lennonjohtoon. Seinät olivat täynnä Euroopan reittikarttoja. Seinän takana oli DC-3:n simulaattori, jota hoiti Reino Seilola. ”Reiskalla” oli sotakokemusta kuten Vikilläkin. "Viki oli jahdannut hävittäjällään vihollisen pommikoneita, jotka pyrkivät hyvin matalalla karkuun.
"Hävittäjä syöksyi ylhäältä ja joutui melkein puiden
latvoissa vetämään jyrkästi ylös," kertoili hän joskus. Yleensä sotakokemuksia ei juurikaan puhuttu,
vaikka monen Pilven Veikon uroteoista
tiesimmekin, ja heitähän oli monta. Reinon simun lisäksi huoneessa oli
lento-osaston iso monistuslaite – pienempiä kopiointilaitteita oli muuallakin.
DC-3 simulaattoritoiminnan loputtua, Reiska siirtyi Kulosaareen bensa-aseman
pitäjäksi. Mukava mies, juhlittiin
perheinemme kerran Kanarialla samaan aikaan lomalle satuttuamme.
 |
| Juhani Markus |
 |
| Opsin jengi |
”Opsin jengi 4v” lukee lapussa Eskon polvella – siis: Esko Koskilaine pomomme, sihteerimme ”Marjis ” Marja-Leena Lehto ( os. Ågren), Helinä Mannerhovi ja allekirjoittanut. Tällä kokoonpanolla olimme jo neljä vuotta pyörittäneet Opsia Lento-osaston päällikön Onni Pesolan alaisena. Jos oli meillä hyvä tiimi, niin hyvä oli päällikkökin! Onni ”Penni” Pesola oli Ilmavoimien upseeri, rehti ja hyvä esimies. Sain hänet esimiehekseni myöhemminkin keväällä 1972 Spearairiin siirtyessäni. Valitettavasti emme molemmat palanneet takaisin Kar-Airiin Keihäsen konkurssin jälkeen, vain minä palasin syksyllä 1974. Onni ei! Esko – lähin esimieheni, porilainen, leppoisa, hyväntuulinen, armoitettu vitsien kertoja. Kävimme porukalla Eskon ja Eevan kesämökillä Perttelissä. Parempaa pomoa en osaa kuvitella, Marjis opiskeli iltalukiossa ja suoritti ylioppilastutkinnon työn ohella. Meille hän ei kertoillut mitään, yllätti ylioppilaslakillaan. Marjis suunnitteli Kar-Air pipon – sen, jossa on puna-valko raidoitus kuten DC-8 ”viirupyrstössä”. Helinä tuli joukkoomme sillä lailla, että olimme saaneet luvan ottaa lisätyövoimaa toimistoomme. Pohdimme Eskon kanssa, laitetaanko toimi hakuun. Päätimme että ei laiteta. Homma olisi sen verran haluttu, että hakemusten käsittelyssä menisi julmetusti aikaa. Kaiken lisäksi meillä oli yhteinen ehdokas: Finnairin kenttäemäntä Pariisissa. Hänet tunnettiin hyvänä työntekijänä – oli ystävällisenä ja avuliaana kenttiksenä palkittukin Ranskassa. Tarjosimme tointa hänelle ja uskoimme saavamme hyvän työtoverin. Niin myös saimme! Jos työviikon päättyessä jäi vielä avoimia töitä pöydälle, niin kuka jäi niitä työajan jälkeen tekemään? - Helinä. Kun monet sairastelivat flunssaa ym, niin kuka ei sairastellut vaan oli aina töissä? – Helinä. En muista ainoatakaan hänen poissaolopäivää. Lopulta tämä huomattiin yhtiössäkin: Helinä palkittiin tasavallan presidentin myöntämällä ansioristillä. Nyt hän asustaa Australiassa. Helinä, ehkä luet tämän – lämpimät terveiseni!
Lienee ollut vuonna 1965 kun siirryttiin viisipäiväiseen
työviikkoon, eli käytännössä vapaisiin lauantaihin. Meillä Opsissa kaikkia
lauantain töitä oli vaikea aikaistaa perjantaiksi. Viikonloppuna
lennettävien lentojen muutamat
valmistelutyöt jäivät joka tapauksessa lauantaille. Varsinkin sellaiset
ylilentoluvat, jotka tulivat Ulkoministeriön kautta ja jostain syystä olivat
jääneet viime tinkaan, piti hoitaa lauantaina. UM:n kanssa sovittiin, että
heillä on silloin päivystäjä paikalla, ja meillä kotipäivystys. Ops:in päivystäjiksi lupautui
Tuomas Karhumäki, Esko Koskilaine ja allekirjoittanut. Siis joka kolmas
lauantai tuli päivystysvuoro ja olo
lankapuhelimella tavoitettavissa kotona. Rakensin omakotitaloa Nurmijärvellä.
Tein likakaivojen pohjavalutöitä, mutta vaimo oli puhelimen kuulomatkan
sisällä. Sanoin, että en ehkä kuule soittoa sinne kaivon pohjalle, mutta tule
hakemaan! Ulkoministeriön päivystäjä Åke Wihtol soitti. UM:ssä oli ilmeisesti Tuomaksen ja Eskon
tittelit, mutta minun ei kai ollut, koska hän pyysi puhelimeen johtaja Markusta
– johtajahan on sellainen hyvä yleistitteli. Vaimo tuli hakemaan. Sain
puhelimessa asian hoidettua ja kiittelin. Kun suljin puhelimen, kertoi vaimoni
Kar-Airin lentäjien taas pelleilleen: ”Sanoivat, että soittavat
Ulkoministeriöstä”, johon hän oli vastannut: ”Hetkinen, johtaja Markus on
likakaivossa, minäpä käyn hänet sieltä hakemassa.”
Ulkoministeriön
virkailija Åke Wihtol teki sittemmin pitkän ja ansiokkaan diplomaattiuran Washingtonissa, Brysselissä
jne jne.
Juhani Markus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti